Kisapäivän jälkeen lähdimme Tallinmäen kuuden hengen porukalla maastoon. Koska Jetillä oli ollut eilen intoa riekkua, laitoin sille kaiken varalta olympiakuolaimen. Olisipahan sillä jarrut, jos virtaa olisi liikaa. Ratsukoiden letkassa sijoituimme tuttuun paikkaan eli toiseksi viimeiseksi. Perää piti tuttu ja turvallinen kaksikko eli Kaisa ja Vake.
Tämän kerran reitti oli alusta tuttu, mutta muuten uusi. Menimme sekä alussa että lopussa tietä pitkin ja kaiken sen välin metsäreittiä pitkin. Otimme mukavan pitkät raviosuudet sekä laukkaa kaksi pätkää. Ensimmäisessä laukkapätkässä Jetti yritti alkaa nykiä ohjia, mutta komensin sen ruotuun. Sen jälkeen tajusin myös rentoutua, jolloin Jetti asettui laukkaamaan paljon asiallisemmin.
Reitin varrelle osui muuten kyllä vaikka ja mitä. Metsäpolulla tuli vastaan reittiä aurannut traktori ja loppumatkasta piti vielä päästä lumiukkojen, mopon ja lumilinkoa käyttäneen miehen ohi. Jetillä oli työtä pällistellä. Lumilinko oli sen mielestä kamalin, mutta onneksi Jetti sai kerättyä rohkeutensa ja ohitti sen maltillisella jännittämisellä. Muutoin reissu meni mukavasti. Teki kyllä hyvää humputella menemään kaunista talvimaisemaa katsellen.
