Lauantain ratsastukset jatkuivat Hiliman jälkeen kevyesti Jetin kanssa kentällä pyörähtäen. En suunnitellut ratsastukselle mitään kummempaa, kunhan Jetti vain saisi vähän liikuntaa. Niinpä loppujen lopuksi kolusimme kentällä puolisen tuntia perusratsastuksen parissa. Oli kyllä mielenkiintoista hypätä Hiliman kyydistä Jetin selkään.
Jetillä oli pitkästä aikaa pällistelypäivä. Etenkin lumiset tynnyri ja selkäännousujakkara olivat hui, ja ne piti tietysti yrittää kiertää vähän kauempaa. Koska koko kenttä oli käytössämme, päätin suosiolla väistellä hui-kohtia enkä jäädä kinastelemaan niistä. Ravissa hurruuttelin niin ympyröitä kuin täyskaartoja. Välillä yritin myös herätellä Jettiä etenemään vähän reippaammin. Jetin kanssa oli jännä huomata, kuinka ratsastin sitä paljon hätäisemmin kuin esimerkiksi Hilimaa. Mielestäni kaiken olisi pitänyt tapahtua nyt ja puoliksi itsestään. Vaikka ihan yhtä lailla Jetti ansaitsee hyvän ajan vertyä sekä selkeät, tasaiset avut. Ilmeisesti hätäilyni alkoivat siitä, kun Jettiä pitikin herätellä liikkumaan, kun taas Hilima liikkui pitkälti omasta halustaan.
Laukkaa en työstänyt kerralla pitkään, vaan tein useita nostoja käynnistä ja siirryin aika nopeasti ravin kautta käyntiin. Tein nostoja vähän missä sattuu, myös kierrokseen nähden vastaisesti suorilla pätkillä. Jetti kuunteli hyvin sen, kumpaa laukkaa pyysin ja nosti aina toivotun. Välillä se tosin ei ymmärtänyt, että pyysin laukkaa ja tarjosi kiemurtelua. Saisin muistaa Jetinkin kanssa olla vähän maltillisempi ja antaa asioille aikaa. Ei nyt tietenkään mitään kohtuuttomia viiveitä, mutta samanlaista kärsivällisyyttä kuin esimerkiksi Hiliman kanssa. Jotenkin Jetin kanssa oletan, että sen pitäisi suunnilleen lukea ajatukseni ja mieluusti vielä keksiä asiat jo ennen kuin itse olen ne huomannut. Melkoisen kohtuuton vaatimus, vaikka Jetti onkin mainio ja osaava ratsu. Oli kuitenkin mielenkiintoista huomata tämä asennemuutos näiden kahden hevosen välillä. Tätäkin täytyy työstää, sillä vähän rennompi ja huolettomampi mieli Jetin selässä tekee vain hyvää.
Loppuraveissa pyörittelin vielä muutamat ympyrät. Jetti ravasi ihan mukavasti ja toimi molempiin suuntiin asiallisesti. Olihan sen kanssa moni asia mutkattomampi kuin Hiliman, mutta kyllä Hilima veti pidemmän korren eteenpäinpyrkimyksessä. Molemmissa ratsuissa on kyllä puolensa, ja oli kiva mennä niillä näin peräkkäin. Tulipahan huomattua muutoksia omassa ratsastuksessa kahden hevosen välillä. Taas yksi asia mietittäväksi. Olen aiemminkin pohtinut sitä, kuinka jokaisen hevosen kanssa pitäisi osata mukautua ratsastamaan sen tilanteen vaatimalla tavalla. Jetin kanssa taidan mennä turhan monesti perusasetuksilla, koska onhan se niillä joskus aiemminkin toiminut. Tämän automaattiasetuksen sijasta saisin opetella ottamaan taas jokaisen kerran omanaan. Siinäpä uusi haaste ratkaistavaksi.
