Perjantaina kävin ratsastamassa Jetin itsenäisesti. Treeniaiheeksi suunnittelin pohkeenväistöt jossain muodossa. Muut tunnin tehtävät keksin siinä vaiheessa, kun jo istuin Jetin selässä. Alkuverryttelyn tein tuttuun tapaan eli ravailin ilman suurempia hätäilyjä muutamia kierroksia. Kentällä sattui olemaan mukavasti kolme ravipuomia, joten ylittelin niitä siinä samalla. Jetti oli hieman unessa, jolloin ravipuomit menivät ensin vähän kolistellen. Nohittelin sitä heräämään, mikä onnistui hiljalleen.
Raviverryttelyn jälkeen päätin jatkaa Jetin herättelyä käynnistä tehtyjen laukannostojen avulla. Kuvioksi otin kolmikaarisen kiemurauran, jonka suoristuskohdissa tein siirtymät. Kuvio oli itse asiassa mainio tapa saada Jetti nopeammin laukasta ravin kautta käyntiin uutta nostoa varten. Kaarre lyhensi laukkaa itsestään sen verran, ettei raviaskeleita tullut parhaimmillaan kuin pari ennen kuin olimme jo käynnissä. Näitä siirtymiä saisin kyllä treenata joskus kunnolla ajatuksen kanssa. Siirtymät ylöspäin kun ovat edelleen helpompia, joten niitä haastavampia saisi myös opetella.
Seuraavaksi siirryin pohkeenväistöjen pariin. Tein niitä ravissa uralta keskemmäs ja siitä takaisin. Väistöt vasemmalle lähtivät tänään helposti. Väistöt oikealle tahmailivat hieman enemmän. Huomiota kiinnitin erityisesti omaan istuntaan sekä Jetin suoruuteen. Ei-väistätettävän puolen avuille olikin käyttöä, ettei Jetti päässyt menemään väistöjä lapa edellä. Parhaimmat väistöt tulivat tällä kertaa helpompaan suuntaan eli vasemmalle. Oikeakin parani, mutta jäi vähän nihkeämmäksi silti. Ravin tahti tahtoi päästä hyytymään, mutta loppupuolen väistöissä sekin säilyi hieman paremmin.
Laukkatyöskentelyn aloitin pienellä virkistyksellä eli hyppäämällä kentällä olleen kavaletin pari kertaa molemmista suunnista. Hypyt menivät kivasti, katse pysyi ylhäällä ja ponnistuspaikka oli siten helppo nähdä. Tästä jatkoin laukkatyöskentelyä vielä tovin ympyrällä. Suuntaa vaihdoin lävistäjien kautta laukanvaihtojen kera. Jetin moottori ei aivan käynnistynyt laukkaympyröillä, mutta pari parempaa hetkeä niille mahtui. Oma istuntani tietysti vaikutti asiaan, vaikka yritin ainakin pitää sen keskellä satulaa. Hyvät hetket olivat kuitenkin rentoja ja rauhallisia olematta ponnettomia, joten ne tuntuivat kivoilta. Laukanvaihdot onnistuivat tällä kertaa aika vaivattomasti suunnasta riippumatta.
Loppuun pyörittelin vielä raviympyröitä korjaillen sitä, että Jetti pysyi toivomallani tiellä. Meno alkoi sujua molempiin suuntiin ihan mukavasti, jolloin annoin Jetin vielä venyttää ohjan perässä. Olipa taas ihmeen kiva itsenäinen kerta! Tällaisia on ollut jo muutama putkeen, mikä on tietysti vain mukavaa. Jotenkin tunteihin on aina mahtunut joitain oivalluksia sekä riittävä määrä hyviä hetkiä, jolloin niiden jälkeen on voinut olla hyvillä mielin. Tällaista treenaamisen pitäisikin olla. Täytyy vain pitää tästä vireestä kiinni jatkossakin.
