 |
| Kuvan lähde ja se alkuperäisenä SRL:n sivuilla. |
Mini-Hiliman kanssa tuli verryteltyä käynnissä ja ravissa jo menomatkalla maneesille. Hilima oli oma itsensä eli sopivan reipas. 50 sentin luokan verryttelyssä se tosin tahtoi kulmissa ja ympyröillä puskea pahasti oikeassa kierroksessa sisälle, mutta arvelin tamman olevan paremmin radalla kontrollissa. Työskentelin toki jo verkassa tämän suunnan kanssa erityisesti, mutta kovin hyvin se ei korjaantunut. Verkkahypyt menivät mainiosti 50 senttiä varten. 60 sentin verkassa otimme yhden puomin alas, mutta tulin saman esteen vielä uudelleen, jolloin Hilima korjasi ja nosti kavionsa puhtaasti esteestä yli.
50 sentin radalle lähdimme oikeassa laukassa. Hilima lähti liikkeelle innokkaasti, joten keskityin lähinnä ohjaamaan. Ykkönen meni hyvin. Kakkoselle tulimme hieman kaarteessa oikoen, jolloin askeleita meni väliin seitsemän. Sillä jäimme kakkosesta aavistuksen kauas, mutta Hilima hyppäsi reippaasti. Kolmoselle tuli vähän jarruttava hyppy, minun olisi pitänyt muistaa vähän tasapainottaa menoa. Pääsimme siitä silti puhtaasti yli, ja matka jatkui. Nelonen ja viitonen menivät mukavasti, ja viitosen jälkeen korjasin nopeasti laukan ravin kautta oikeaksi. Kuutoselle pomppasimme taas vähän kauempaa, mutta ei onneksi ihan vallattomasta kohtaa. Seiskalle tulimme hyvin ja niin olimme puhtaalla ja aika tasaisella suorituksella maalissa. Mainiota!
60 sentin radalle Hilima lähti yhtä innokkaasti. Ykköselle tulimmekin vähän viipottaen, jolloin askel ei sopinut. Tulimme turhan lähelle estettä, mutta Hilima hyppäsi sen puhtaasti. Laukka tosin vaihtui siinä vasemmaksi eli tulimme kaarevan tien kakkoselle vastalaukassa. Ponnistuspaikka ei osunut kohdilleen, mutta Hilima pelasti tilanteen jälleen. Kolmonen menikin jo ihan asiallisesti. Neloselle tie ei tullut hyvin, jolloin ponnistuspaikka oli taas hukassa. Hilima meni vähän hämilleen ja arpoi nopeasti, mitä tehdä. Miniaskeleen sijasta se lähtikin hyppyyn. Etujalat se sai vielä esteestä yli, mutta takajalat sotkeutuivat puomiin ja ottivat sen mukaan. Hilima ei onneksi piitannut tästä ja jatkoi matkaa. Viitoselle pääsimme nelosen ongelmasta huolimatta asiallisesti. Kuutoselle tuli ihan ok hyppy, vaikka ehkä hieman jarruttava. Seiska puolestaan meni jo tasaisen varmasti, jolloin pääsimme maaliin neljän virhepisteen kera. Hilima oli hieno! Tamma vaihteli pääosin laukat itse näppärästi hypyissä ja jatkoi matkaa luottavaisesti, vaikka mukaan mahtui pieniä pulmia. Ihanan rehellinen hevonen.
Näiden ratojen jälkeen palautin Hiliman talliin, varustin Jetin ja suuntasin sen kanssa maneesille. Tutustuin rataan vielä uudelleen toisen vaiheen takia. Sen jälkeen minulla oli ehkä turhan paljon odotusaikaa. Kulutin sitä talutellen Jettiä, kunnes kävin tovin verkkaamassa sitä kentällä selästä käsin. Tein vähän väistöjä ja siirtymiä. Jetti ei ollut kovin virkeänä, mutta ei se nyt pahaltakaan tuntunut. Sellaiselta jettimäiseltä. En siis huolestunut, vaan suuntasin vuoron tullessa maneesiin verryttelemään. Jetti pällisteli hieman maneesissa olleita tavaroita. Muun muassa maalilinjatolppaa pystyssä pitänyt rengas oli kylkimyyryn arvoinen asia. Pääsimme kuitenkin verkkaamaan laukassa sekä ottamaan parit hypyt ristikolle oikeassa kierroksessa. Ne menivät mukavasti, ja Jetti jopa lähti itse kauempaa miniaskeleen sijasta. Otimme myös hypyt pystylle vasemmassa kierroksessa, nekin sujuivat ihan hyvin. Ongelmat tulivatkin sitten oikeassa kierroksessa hypätylle okserille. Ensimmäisellä yrittämällä askel ei sopinut, joten Jetti stoppasi. Opettaja neuvoi herättämään Jetin ajoissa ja rauhoittumaan estettä kohti. Jetti ei reagoinut herättelyssä pohkeeseeni, joten napautin raipalla. Jetillä meni herne pahemman kerran turpaan ja kesken laukan se kiskaisi päänsä niin vauhdilla alas, että ohjista kiinni pitäessäni menin matkassa ja mätkähdin maahan. Voi huoh. Toinen putoamiseni Jetiltä ja vielä kisaverryttelyssä. Ei hyvä yhdistelmä. Sain kuitenkin vaimennettua tutinani ja kipusin selkään. Opettaja kertasi ohjeet riittävästä ja oikea-aikaisesta herättelystä ja niin jatkoimme verryttelyä. Jetti nyki vielä ohjia, mutta pääsimme nyt okserinkin yli. Minua tietysti jännitti hieman, mutta nujersin sitä sinnikkäästi. Nyt ei ollut oikea aika luovuttaa.
80 sentin radalle lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Jetti liikkui ihan ok, mutta henkinen käsijarruni oli vähän hidastamassa. Ykköselle kannustin Jettiä äänellä, sillä se oli se kiellon verryttelyssä aiheuttanut okseri. Se ylittyikin ihan ok. Jetti tosin oli sen jälkeen vasemmassa laukassa. Kakkoselle oli kuitenkin tulossa hyvä tie. Mutta sitten Jetti teki jetit eli livahti täysin tavallisesta pystyesteestä vasemmalta ohi ennen kuin ehdin tajuta. Toisen esteen kirous iski taas. Matka jatkui nopeasti pitkän tien kautta uudelleen esteelle. Uudessa lähestymisessä askel olisi mielestäni edelleen sopinut, vaan ei. Jetti meni esteestä taas vasemmalta ohi enkä ehtinyt tajuta tätä. Olipa hieno aloitus kisakaudelle: hylkäys! Saimme onneksi hypätä radan loppuun. Kanssakisaaja meni tämän jälkeen kakkosesteelle tukkimaan Jetin pakotien. Sen avulla Jetti ei enää viurahtanut ohi, vaan kömpi kakkosen yli. Rämmimme siitä sitten ristilaukassa kolmosta kohti. Jetti onneksi korjasi itsensä lopulta vasempaan laukkaan. Kolmonen ylittyi ihan ok. Nelonen ja viitonen samoin. Viitosen jälkeen Jetti oli taas ristilaukassa, mutta korjasi itsensä lopulta vasempaan laukkaan. Kuutosena ollut sarja meni ihan kohtuullisesti samoin kuin seitsemän. Niin olimme perusvaiheen maalissa. Onneksi sentään saimme hypätä radan loppuun.
Varmistin suorituksemme jälkeen opettajalta, hyppäisimmekö myös 90 sentin. Itseäni jännitti, mutta toisaalta mokat rassasivat niin, että halusin ottaa revanssin. Lupa starttiin tulikin muitta mutkitta. 90 sentin verryttelyssä Jetti oli vähän häslä, ja minä jännitin. Pääsimme kuitenkin verkkaesteiden yli, joten jotain hyvääkin. Opettaja neuvoi antamaan Jetin laukata ja pitämään kädet pehmeinä. Jos Jetti yritti kiskoa ohjia, piti sen pää saada ylös tai vaihtoehtoisesti päästää ohjista. Pointtina oli, ettei Jetin pitänyt antaa saada keikauttaa nykäisyllä istuntaa niin kuin se tähän asti oli tehnyt tiukan ohjasotteeni takia. Minähän tietysti olisin halunnut jarrutella, mutta se aiheutti Jetissä juuri tätä nykimisprotestointia. Parempi vaihtoehto oli höllätä ohjia ja yrittää uskaltaa laukata. Näillä mietteillä lähdimme 90 sentin radalle.
90 sentin radan ykköselle tulimme ehkä hitusen liian lähelle. Jetti kuitenkin hyppäsi sen ja jatkoi matkaa vasemmassa laukassa kakkoselle. Sille tuli jarruttava hyppy, mutta Jetti sentään meni siitä nyt kerralla yli. Matka jatkui ristilaukasta vasempaan laukkaan päätyen. Kolmonen ylittyi ok. Nelonen ylittyi jarruttaen ja kolautuksella, viitonen samoin kolautuksella. Sen jälkeen menimme taas tovin ristilaukkaa, kunnes Jetti korjasi itsensä vasempaan laukkaan. Kuutosena ollut sarja menikin sitten jo ihan asiallisesti. Seiskan linjasta kävin reilusti ulkona, mutta sain Jetin hyppäämään esteen siitä huolimatta. Näin pääsimme perusvaiheen maaliin ja saimme jatkaa uusintaan. Seiskan jälkeen Jetti lähti nykimään ohjia, jolloin kippasin etukumaraan, ja ratti katosi. Niinpä Jetti laukkasi seinää kohti ja jarrutti sitä ennen käyntiin. Voi jee! Siitä sitten käynnin ja ravin kautta sain Jetin laukkaan. Se meni kuitenkin vähän myöhäiseksi, jolloin Jetti ei oikein ollut menossa mukana. Niinpä kasieste tuli sille yllätyksenä ja jarrutuksen kautta se meni esteestä oikealta ohi. Voi huoh! Sitten menikin hyvä tovi ennen kuin sain Jetin uudelleen esteelle. Nyt kasi meni yli samoin kuin ysi. Ote oli kuitenkin pahasti hukassa, ja Jetti pääsi pudottamaan raville lähestymisessä kympille! Sain jotenkin pinnistettyä sen juuri kolmea askelta ennen hyppyä laukkaan, jolloin pääsimme kympistä siitä yli. Ristilaukasta Jetti vaihtoi tällä kertaa oikeaan laukkaan. Yhdentenätoista ollut sarja meni taas ihan asiallisesti. Edessä oli enää viimeinen este eli numero 12. Kävimme taas hitusen linjalta ulkona, mutta emme niin pahasti. Niinpä Jetti hyppäsi vielä viimeisen esteen pienellä kolautuksella, mutta puhtaasti. Näin saimme siis 90 sentin luokasta neljä virhepistettä. Tällä tuloksella olimme kuuden ratsukon luokassa neljänsiä.
Olipa erikoinen kisapäivä: yksi puhdas suoritus, kaksi neljän virhepisteen suoritusta sekä yksi hylsy. Ei ihan suunnitelmien mukaan, mutta silti nämä kisat Jetin kanssa olivat henkinen voitto. Jännitin, putosin, jännitin vielä vähän, Jetti kielsi ja vähän teutaroi, mutta silti, todellakin silti sain hypättyä sillä niin 80 ja 90 sentin radat. Enkä edes luovuttanut 80 sentin jälkeen ja jättänyt starttaamatta 90 senttiä, vaikka kyllä se mielessä kävi. Hilima sen sijaan oli ihanan varma ja kiltti. Sen kanssa on kyllä mukava hurruutella pieniä ratoja. Onneksi huumorintajuni oli sattunut tänään mukaan, jolloin epäonnistumiset eivät kaataneet maailmaa niin pahasti kuin joskus. Olisihan se ollut kiva tehdä tasaiset, puhtaat suoritukset, mutta aina ei onnistu. Jetillä ja minulla onkin aina ollut vähän tällaista. Yhtenä päivänä liitelemme vailla ongelmia, toisena päivänä pelkän maapuomin yli pääseminen tuottaa vähän päänvaivaa. Vaikka tällaiset epätasaiset suoritukset eivät ole kivoja, ovat ne silti onneksi sentään todella opettavaisia.
Videoista kiitos Annulle ja Kaisalle!
