Lauantaina kävin ratsastamassa Jetin lisäksi Hiliman Tallinmäellä. Aloitin Hilimasta, jonka kanssa tuli tasan kymmenes kerta täyteen. Hiliman kyytiin päädyin, sillä haaveilen osallistuvani sillä tallin tammikuun estekisoihin. Sitä ajatellen oli hyvä ratsastaa sillä koulua, kun seuraavana päivänä olisi vielä luvassa estetunti. Tunnin aiheeksi valikoitui yksinkertaisesti perusratsastus. Hiliman kanssa pulmani ovat olleet ylimääräinen kipitys sekä kulmien oikominen. Perusratsastuksessa päädyin kiinnittämään näihin huomiota. En tehnyt ratsastuksen aikana mitään ihmeellisempää, vaan yritin saada säädeltyä vauhtia niin kuin itse halusin sekä onnistua menemään molempiin suuntiin suunnittelemani reitin mukaisesti. Samalla tietysti mietin ja korjasin istuntaani, sillä kun on vaikutusta kaikkeen.
Oikeassa kierroksessa huomasin asettavani Hilimaa vahingossa liikaakin. Tämä huomio sai minut muistamaan ulko-ohjan. Vasemmassa kierroksessa puolestaan Hilima ei lähtenyt asettumaan helpolla, vaan se jäykisteli vastaan ja oli vasemmassa ohjassa enemmän kiinni. Aloin sitten miettiä, millä tavalla saisin jumpattua Hiliman vetreämmäksi myös tähän suuntaan. Kunnon ratkaisua en keksinyt, mutta yritin ainakin kovasti. Palasin aika ajoin oikeaan kierrokseen, jossa pyrin hakemaan palikoita kohdalleen. Pienet hyvät hetket auttoivat miettimään asioita myös vasemmassa kierroksessa. Siinä kierroksessa pyrin houkuttelemaan sisäohjalla Hilimaa asettumaan sekä tein välillä pieniä takaosan väistätyksiä ulommas. Ne tuntuivat auttavan hieman saamaan Hilimaa sisäpuolelta pehmeämmäksi, jolloin asetuksetkin menivät paremmin läpi. Voin kuvitella vasemmalle valuneen istuntani aiheuttaneen lisäpulmia tässä suunnassa, vaikka korjasinkin sitä aina muistaessani.
Hilima liikkui pääosin aika kivasti. Energisesti, mutta aika tasaisesti. Välillä se tosin intoutui kipittämään, mutta kun sain istuntaani parsittua, rauhoittui Hilima vikkelästi. Oli ihana huomata näin selvät erot. Laukassa tosin en saanut oikein kunnon siihen otetta. Oikea kierros meni vielä kohtuullisesti, mutta vasemmassa kierroksessa Hilima pääsi paikoin oikaisemaan railakkaasti kaatumalla sisälle. Yritin olla ottamatta laukkaa turhan hitaaksi, mutta rullaavuudestakin huolimatta Hilima pääsi painamaan sisälle. Olisin saanut liimata sisäpohkeeni paremmin seinäksi sekä tietysti kyetä istumaan kunnolla keskellä satulaa. Välillä vasemmassa laukassa jopa nauratti, kun tuntui, että Hilima valui vasemmalle, ja minä yritin korjata tilannetta roikkumalla oikealla. Laukassa kivaa oli se, kuinka Hilima säilytti eteenpäinpyrkimyksen ilman, että sitä juuri tarvitsi nohittaa. Ihanan helppoa, kun valtaosan ajasta sai keskittyä ohjaamaan ja istumaan.
Laukkaamisen jälkeen pyörittelin vielä ympyröitä molempiin suuntiin käynnissä ja ravissa. Oikea kierros alkoi sujua ihan mukavasti, ja saimme vasempaankin kierrokseen muutamia asiallisia pätkiä. Hilimaa oli lysti ratsastaa, kun se pehmeni ja pyöristyi. Harjoitusravissakin istuminen onnistui mukavasti niinä hetkinä, kun Hilima oli kuulolla ja työskenteli keskittyneesti. Nämä pätkät tuntuivat kyllä kivoilta. Olisin tosin saanut läpi tunnin ratsastaa paljon enemmän pohkeella, sillä ohjaratsastajana sorruin välillä liikaa pelkästään sen varaan. Tunnista jäi joka tapauksessa hyvä fiilis. Hilimassa ainakin oli tapahtunut kehitystä, sillä muistan meidän menneen joitain tunteja paljon enemmän pulmien parissa ahertaen. Ehkä ei ole ihan päätöntä ajatella, että kehitystä on tapahtunut vähän minussakin. Kivaa oli joka tapauksessa! Jospa estetuntikin menisi samoilla fiiliksillä.
