Keskiviikon valmennusryhmän kuuden ratsukon tunnilla paneuduimme istuntaan sekä jumppasimme hevosia takaosan väistätyksillä. Ratsukseni sain toisen kerran putkeen Hilanterin. Sehän sopi, vaikka ennen tuntia jännitin hieman, miten meillä sillä kerralla menee. Hilanterin kanssa en koskaan voi olla varma, tuleeko tunnista älyttömän hyvä vai aivan kamala. Vietimme tunnin pääosin kahden ratsukon ympyröillä. Ensimmäinen puolisko meni istuntaan paneutuen. Nakkasimme jalustimet pois ja haimme mukaan istuntapalikoita kohdilleen. Opettajakin on Aira Toivolan oppilaita, joten ohjeet ja neuvot olivat tuttuja.
Hilanterilla oli tänään mutkittelupäivä eikä ympyrällä pysyminen kiinnostanut sitä. Oma keskittymiseni herpaantui välillä istunnasta siihen, että sain hevosen pysymään oikealla tiellä. Teimme myös istuntaa miettien siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin sekä työstimme lyhyitä ravipätkiä. Siirtymisissä ylöspäin sain pidettyä istuntani paremmin paketissa, mutta siirtymisissä alaspäin horjahdin liki poikkeuksetta eteenpäin. Vatsalihasten tuki unohtui, ja jarruttaessani istuntani jännittyi irrottaen minut satulasta. Hilanteri lisäsi lusikkansa soppaan nihkeilemällä siirtymisissä raviin. Välillä se jopa jumitti paikoilleen. Hilanteri reagoi yleensä näin, jos apuja tulee epämääräisesti tai sitä tuupataan istunnalla. Taisin sen verran liikuskella selässä istuntapalikoita hakiessani, ettei moinen miellyttänyt ratsua. Loppujen lopuksi löysin käynnissä ja ravissa paikoin istuntapalikoita. Hilanteri palkitsi hyvät hetket olemalla rento ja pyöreä. Huonot hetket se peilasi omaan menoonsa olemalla kipittävä hirvi.
Istuntatreenin jälkeen siirryimme edelleen ympyröillä pysyen takaosan väistätyksiin. Tehtävää mentiin tovi käynnissä, kunnes aloimme tehdä hyvistä väistöhetkistä siirtymiset raviin. Hilanteri villiintyi puskemaan oikeassa kierroksessa railakkaasti oman mielensä mukaan toista ratsukkoa seuraten. Yritin olla hätääntymättä, sillä se olisi pistänyt homman kokonaan sekaisin. Lopulta opettaja tuli opastamaan takaosan väistätystä aivan lähelle, jolloin Hilanteri ryhdistäytyi ja teki tehtävää tovin hyvin. Aika vaikeaahan se minulle oli, avotaivutusmaisen liikkeen tekeminen ympyrällä. Siinä piti taas kyetä hallitsemaan niin etu- kuin takaosaa, mikä haastoi melkoisesti. Nihkeästi ja omille teilleen pyrkivä ratsu ei auttanut. Vasemmassa kierroksessa Hilanteri pysyi paremmin ympyrällä, ja saimme muutamia asiallisia askeleita. Ravityöstössä keskityin istuntaan, ja Hilanteri palkitsi hyvät hetket rentoudella ja pyöreydellä. Sain treenata hyvin hevosen suoruuden, lapojen kontrolloinnin sekä ulko-ohjan huomioimista.
Laukassa keskityimme vielä istuntaan. Ensimmäisissä nostoyrityksissä Hilanteri jumitteli tehokkaasti, kunnes lopulta uskoi minun olevan tosissaan. Tämän jälkeen molemmat laukat pyörivät aika kivasti. Tunsin istuvani satulassa aika tiiviisti, mutta lantioni liikkui ehkä liikaa laukan mukana. Olisin saanut kääntää sitä paremmin alle ja saada siten liikettä pienennettyä. Saimme molempiin suuntiin hyviä hetkiä, kun sekä minä että Hilanteri olimme oikeinpäin. Suurin murheenkryynini olivat käteni, jotka painuivat koko ajan liian alas. Ihan kuin se auttaisi hevosen pyöristämisessä, pah. Hetkittäin sain kannettua käsiäni paremmin, jolloin ohjastuntuma tuntui paremmalta. Hilanteri tuntui niinä hetkinä vähän ryhdikkäämmältä, kun en painanut sitä ohjilla alas. Käsiini saisin kiinnittää rutkasti huomiota enkä unohtumaa niitä kaiken muun ohella.
Tunti istuntatreeneineen tuli tarpeeseen. Hilanterin jumittelut harmittivat, sillä otan ne niin henkilökohtaisesti. Toki Hilanteri reagoi minun tekemiini virheisiin, mutta ei se minut nähtyään mieti, että nytpäs tuli oikea ihminen kiusattavaksi. Tykkään tästä ratsusta kuitenkin niin paljon, että epäonnistumiset sen kanssa ovat tuplasti tympeämpiä ja samalla onnistumiset kaksin verroin kivempia. Onneksi tuntiin mahtui hyviä hetkiä. Opettaja kehui ylävartaloni pysyneen aika hyvin tuettuna. Tajusin lisäksi nauttia hyvistä hetkistä enkä säätää ihan jokaista hetkeä. Oppia ikä ja ratsastustunti siis kaikki.
