Kun pääsin selkään, Nosto tarjosi ravia joka käänteessä. Käynti ei tuntunut kuuluvan sen valikoimaan ollenkaan. Lopulta sain itse rentouduttua sen verran, että käyntikin alkoi onnistua. Nosto pyrki mukavasti eteen, vaikka jarrut minulla oli sen kanssa hukassa. Mutta mikä hassua: tämän hevosen kanssa minulle yleensä hevosella kuin hevosella helpompi suunta eli oikea kierros oli haastavampi. Ruuna ei tahtonut asettua saati taipua siihen suuntaan, kun taas vasemmassa kierroksessa meno oli helpompaa. Tein alussa sen virheen, että jätin helmasyntini mukaisesti pohkeet lepattamaan. Sitten kun lopulta tajusin alkaa käyttää niitä, tulkitsi Nosto ne enemmänkin eteenpäin pyytäväksi avuksi kuin miksikään muuksi. Lopulta sain käytettyä pohkeita niin, että ruuna ymmärsi minun haluavan niillä muutakin kuin vauhtia.
Ravissa meno oli aluksi vauhdikasta, mutta keskittyessäni istuntaani enkä vetokisaan, ruuna rauhoittui aina toviksi. Ravi oli mukavan pontevaa, vaikka siinä samalla oikaisimme kulmat ja paikoin liirailimme hupaisasti miten sattuu. Ihana paluu alkeisratsastajaksi. Oli kuitenkin opettavaista huomata, että vähemmän oli taas kerran enemmän. Kun en yrittänyt säätää väkipakolla jokaista askelta, oli ruunakin rennompi. Kokeilimme laukkaakin molempiin suuntiin. Aloitin vasemmasta kierroksesta. Meillä tosin meni hyvä tovi ennen kuin pääsimme laukkaan. Nosto oli sitä mieltä, että halusin ravia ja kovaa sellaista. Sittenpä kipitimme, yritimme nostoa ja kipitimme lisää. Lopulta taisin onnistua vahingossa horjauttamaan ruunan laukkaan, mutta onneksi sentään niin. Laukka ei itse asiassa ollut hullumpaa, vaikka ratti oli vähän hukassa. Laukka tuntui ihan asialliselta ja siltä, että työstöllä siitä voisi saada kivankin. Oikeaan kierrokseen pääsimme laukkaan nopeammin, vaikka emme ensimmäisellä nostoyrityksellä. Oikeassa kierroksessa pistimme myös mutkia suoriksi, vaan mitäpä pohkeettomalta ratsastajalta voi olettaa. Taisin silti virnuilla selässä enemmän kuin mutristella.
Laukan jälkeen ravi oli taas vauhdikasta, mutta saimme välillä pieniä helpompia hetkiä. Työstin ravin jälkeen vielä tovin käyntiä, jossa löytyi muutama rento pätkä lopulta. Se riitti meille tältä ratsastuskerralta. Selässä taisin olla puolisen tuntia. Nostosta jäi positiivinen fiilis. Se itse asiassa muistutti asenteeltaan Hilimaa, mikä on vain hyvä juttu. Jos ratsussa on tolkkua ja eteenpäinpyrkimystä, on siinä jo kaksi isoa palasta kohdillaan. Muuta todennäköisesti voi viilata, joten katsotaan, miten tämän ruunan kohdalla käy.
Kuvasta kiitos Riikalle!
