Lauantain ratsastukset Tallinmäellä jatkuivat pienen huilin jälkeen maastoreissulla. Matkaan lähti viisi ratsukkoa. Jetin kanssa sijoituimme toiseksi viimeiseksi. Olin yrittänyt kasailla itseäni maneesitunnin jäljiltä, ja oli ilo istua tutussa satulassa tutun hevosen kyydissä.
Plussakelin ansiosta reissulla tarkeni etenkin laukka- ja ravipätkien jälkeen oikein hyvin. Kävimme tällä kertaa lenkin, josta noin puolet taitoimme tietä myöten ja paluumatkan tulimme metsäteitä pitkin. Reitti oli aiemmilta kertoilta tuttu. Laukkaa otimme yhden pätkän ja senkin tietä myöten. Jetti toimi mukavasti, kun kaveri oli sopivasti edessä jarruttamassa. Laukan jälkeinen ravi oli taasen mukavan pontevaa.
Paluumatkalla vastaan sattui kaksi fiksua moottorikelkkailijaa. He sammuttivat kelkkansa ja odottivat rauhassa, että hevosletka pääsi heistä ohi. Jetti vähän tuijotteli kelkkoja ja kelkkailijoita, mutta rohkaistui ohittamaan moiset näyt asiallisesti. Matkan varrelle ehti sattua vielä ajohevonen kahden kyytiläisen kanssa. Jetin piti ihan seisahtua katsomaan moista näkyä ja puntaroida, mikä olisi paras vaihtoehto. Pari kiirehtivää askelta kavereiden perään oli se, mihin herra lopulta päätyi. Hassu ruuna, se kyllä on nähnyt hevosia kärryjen ja rekien kanssa urakalla, mutta ne jaksavat näemmä vieläkin mietityttää.
Reissu taittui näppärästi. Tallille sai palata hyvillä mielin, mikä tuli päivän muiden juttujen takia todella tarpeeseen. Kiitos urhealle Jetille siitä.
