Tuttu ja turvallinen

Sunnuntaina oli lauantain tapaan tuplahevospäivä luvassa, mikä tietysti sopi oikein mainiosti. Päivä alkoi estetunnilla, jolle menin kisoja silmällä pitäen Jetillä. Jäimme vähän muista jälkeen, kun olimme lähdössä tallilta, mutta sain kirittyä ravipätkien avulla muut kiinni. Tämä ilmeisesti herätti Jettiä, jolloin se oli jo alusta alkaen aika kiva.

Maneesille päästyämme pidin saman päättäväisyyden ja aloin ratsastaa kunnon ravia. Tein muutamia siirtymiä sekä temponvaihteluita pitääkseni Jetin hereillä. Jetti oli mukavasti kuulolla ja liikkui hyvin. Yritin olla säätämättä liikaa, etten veisi energiaa sillä pois. Laukassakin Jetti oli mukava. Opettaja hoksautti istumaan myös reippaammassa laukassa suorana sen sijaan, että kippasin etukenoon. Lisähuomautuksena tuli saada Jetti myös lyhyemmässä laukassa olemaan ponteva ja ratsastajan alla. Neuvojen jälkeen sain istuttua suorempana enkä hyökkinyt turhia etukenoon. Samoin ratsastin lyhyemmän laukan huolellisemmin enkä jarruttanut eteenpäinpyrkimystä mummolaukaksi. Verryttelyn jälkeen tulimme vielä muutaman kerran ympyrän molempiin suuntiin viuhkana olleiden ravipuomien yli. Rämmimme vähän Jetin kanssa ennen kuin opettaja muistutti välien olevan lyhyet. Sen jälkeen sain ennakoitua tulevaa paremmin ja ratsastettua Jetin lyhyemmälle askeleelle. Hyvä muistutus oli se, että hevosen herättäminen piti tehdä ajoissa, ei viime tipassa.

Seuraavaksi tulimme vasemmassa kierroksessa ensin ravipuomit. Niiden jälkeen nostimme laukan ja tulimme puomin, kavaletin ja puomin lävistäjällä olleen linjan. Siitä matka jatkui vielä toisella pääty-ympyrällä olleen kavaletin yli, jonka alla oli kaksi autonrengasta. Ravipuomit osoittautuivat meille hankalaksi, kun yritin edelleen kirmata ne ajattelematta läpi. Rämmimme ensin myös puomi-kavaletti-puomilinjan nolosti, kun laukassa ei ollut pontevuutta. Rengaskavaletin yli sentään pääsimme kerralla ja ongelmitta. Toisella kierroksella meno parani kummasti, kun jopa ratsastin. Opettaja muistutti herättämään Jetin ja olemaan sitten rauhassa. Tuttu neuvo, jonka silti unohdan toisinaan ja jään säätämään ylimääräistä.

Tämän jälkeen tulimme oikeassa laukassa kaarevalla linjalla olleelle kavaletille ja pystylle, josta matka jatkui suoran linjan päässä olleelle toiselle pystylle. Linjojen välit eivät menneet ihan heti nappiin. Väleihin piti pistää neljä askelta, missä onnistuimme, mutta ensimmäisen välin ahtaasti tullen ja toisella hieman kauas jääden. Opettaja ohjeisti tulemaan ensimmäisen välin rauhassa ja tarvittaessa sen jälkeen vähän ratsastamaan eteen. Tämä vinkki auttoi yhdistettynä siihen, että rauhoituin enkä yrittänyt lentää tehtävää läpi. Jetti loikkasi myös ensimmäisen pystyn yli näppärästi, vaikka alla olikin laatikko koristeena. Myönnettäköön, että olin käynyt etukäteen näyttämässä sen sille ihan varmuuden vuoksi vain. Ennen rataa tulimme vielä askeleen sarjan, jossa oli pysty, maapuomi ja ristikko-okseri. Sarjalle saimme venyä, kun hätäännyin ponnistuspaikan katoamisesta, mutta Jetti hoiti osuutensa kunnialla.

Kaisalle kiitos tästä!

Lopuksi tulimme vielä radan pari kertaa. Matkaan lähdimme vasemmassa kierroksessa tulemalla ravipuomit. Ne menivät samaan tapaan kuin koko tunnin eli vähän haparoiden. Niiden jälkeen nostimme vasemman laukan ja tulimme puomin, kavaletin ja toisen puomin. Tämä meni ihan mukavasti, kun maltoin olla rauhassa. Seuraavaksi edessä oli ympyrällä ollut rengaskavaletti. Jetti lähti sille vähän kauempaa ja oli esteen jälkeen ristilaukassa. Yritin korjata, mutta seuraava este ehti ensin. Ristilaukka vähän sotki menoa, jolloin haparoimme linjan kavaletilta pystylle. Jetti kuitenkin kiipesi nätisti pystystä yli ja venytti itsensä vielä neljällä askeleella toiselle pystylle. Tämän jälkeen piti siirtyä raville ja tulla ravipuomit. Meillä homma vähän venyi ja jouduimme tekemään ylimääräisen ympyrän ennen kuin osuimme puomeille. Niiltä matka jatkui askeleen sarjalle. Sain taas jonkin paniikkikohtauksen ponnistuspaikasta, mutta Jetti pelasti ja kehuin sitä. Sarjalta matka jatkui vielä rengaskavaletin yli, mikä sujui mukavasti. Toisella kierroksella paransimme odotetusti menoa, kun rauhoituin. Jetin kanssa on parempi olla mieluummin hiljempaa kuin meuhkata ylimääräistä. Se kyllä hoitaa osuutensa, jos kuski ei säädä liikoja, mutta ei toisaalta heittäydy matkustajaksi.

Saimme vielä loppuun uusia kavaletin ja kahden pystyn linjan sekä sarjan. Ohjeeksi tuli olla rento ja antaa Jetin hoitaa osuutensa. Jälleen kerran yksittäisinä tehtävinä homma oli hallussa. Jetti eteni tasaisesti enkä hätiköinyt, jolloin sekä linja että sarja menivät nätisti. Pääsin kehumaan Jettiä kunnolla, sillä se oli koko tunnin ollut luotettava tätikuljetin. Radassa hyvää oli se, että pari 90 sentin estettä eivät huolettaneet, vaan ne meni mukavasti. Kaikista huipuinta tunnilla oli se, ettei jännittänyt! Jetti kulki niin tasaisesti, ettei mikään arveluttanut. Tätä olen kaivannut. Tämä treeni oli siksi enemmän kuin tarpeen.