Keskiviikon valmennusryhmän kouluputki katkesi, kun tunnin aiheeksi oli merkitty esteitä. Tunti tosin mentiin kiltisti kavalettikorkeuksilla, mutta sehän ei haitannut minua. Vaikka puomit olisi kaivettu maahan, ovat ne minusta silti hurjan kivoja. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja minulle sattui Loren. Treeniaiheena oli laukansäätely suorilla linjoilla.
Alkuverryttelyssä menimme tovin käynnissä, kunnes aloimme ravata ja tulla suoralla linjalla pareittain olleita puomeja. Lore liikkui aika kivasti. Opettaja neuvoi ratsastamaan Lorea kantamaan itsensä edestä, mitä yritin parhaani mukaan. Toteutustapa jäi vähän mysteeriksi, mutta emme sentään ihan etuosa maassa kyntäneet menemään. Ravipuomeilla tajusin vähän tasapainottaa menoa, sillä Lore pyrki aavistuksen kiihdyttämään niillä. Oikeassa kierroksessa Lore painoi hieman sisäpohkeen läpi, mitä pyrin korjaamaan suoristamisen kautta. En kuitenkaan saanut kunnon otetta tähän, mikä kostautui myöhemmin laukassa.
Laukassa tulimme ensimmäiseksi 17 metrin linjaa, jolle tuli ensin saada viisi askelta, sitten kuusi. Aloitimme oikeassa kierroksessa. Lore pääsi liirailemaan vähän sisäpohkeen läpi, mikä aiheutti kulmissa ongelmia. Muistin Loren peruslaukan tuntuvan reippaalta, mutta olevan oikeasti aika lyhyttä. Tämä tieto ei tosin siirtynyt ajatuksen tasolta käytäntöön, sillä esitimme alkuun väliin kuutta askelta, vaikka viiteen tähdättiin. Yritin muka laukata reippaammin, mutta jotenkin vauhti pääsi aina hyytymään tehtävälle tultaessa. Lopulta tein pienen spurtin ajoissa ja tasapainotin menoa, jonka jälkeen saimme viimein tultua välin myös viidellä askeleella. Sen jälkeen kuusi askelta olikin helppo sovittaa väliin. Vasemmassa kierroksessa olin oppinut aiemmasta, ja saimme ratsastettua välit kerralla nappiin.
Laukan toinen tehtävä oli kolmen kavalettikorkuisen esteen suora linja. Aloitimme oikeassa kierroksessa, jolloin välit olivat 17 ja 14 metriä. Tavoitteena oli tulla ensimmäinen väli viidellä ja toinen neljällä askeleella. Tulimme tehtävää myös vasemmassa kierroksessa, jolloin askelmäärät olivat tietenkin toisinpäin. Saimme Loren kanssa koko tehtävän ajan oikeat askelmäärät väleihin, mutta viilattavaa oli rentoudessa ja ponnistuspaikassa. Ajauduimme pääsääntöisesti liian lähelle, kun laukka pääsi venymään. Opettaja neuvoi hakemaan Lorelta rentoa, mutta pitkää laukkaa. Ei siis kiireistä kipitystä. Aluksi en luottanut siihen, että rennosti laukannut Lore yltäisi välit oikein, jolloin menin pusertamaan sitä turhaan. Niinpä ajauduimme liian lähelle esteitä. Hiljalleen aloin tajuta, missä kohtaa piti vaikuttaa ja missä sai vain olla. Loppuun saimmekin sen ansiosta rennot suoritukset, jotka sujuivat helposti. Kun ymmärsin ratsastaa oikein, reagoi Lore mukavasti niin pohkeisiin kuin pidätteisiin. Silloin sen kanssa oli sujuvaa ratsastaa välit, kun pienet merkit saivat sen tekemään toivotusti.
Tunti oli yllättävän haastava etenkin alussa. Olipa muka vaikea löytää oikeanlainen laukka! Alkutunnista huomasin myös hilluvani satulasta irti. Ei ihme, ettei Lore tuntunut kovin tasaiselta siinä vaiheessa. Alussa tuppasin jättämään ratkaisutkin viime tippaan, kunnes muistin ratsastaa ajoissa ja rentoutua tehtävällä. Tämä valaistuminen auttoi kummasti, jolloin parhaimmillaan tehtävissä tarvitsi korkeintaan hienosäätää. Ei tehdä koko hommaa alusta alkaen niin kuin olin aiemmin yrittänyt. Jotenkin unohdan niin helposti ratsastaa siellä tehtävän ulkopuolellakin. Sitten tehtävä onkin yhtäkkiä edessä, ja siihen valmistautumattomana ei välttämättä voi odottaa kovin upeita suorituksia. Mutta kun taas ratsastan ajoissa, menee tehtävä melkein ilmaiseksi oikein. Tämä asia oli hyvä muistaa taas näin kantapään kautta. Saa nähdä, muistanko nämä opit vielä viikon päästä, kun luvassa on varsinainen estetunti ja ilmeisesti vielä samalla ratsulla.
