Tässäpä itse ohjelma, jota olen itse asiassa aikaisemmin treenaillut Veronan kanssa. Tällä kertaa vedimme radan lopuksi kertaalleen läpi ja muun tunnin harjoittelimme sen palasia omina kokonaisuuksinaan. Ensimmäisenä aloimme tahkota kolmikaarista kiemurauraa aluksi käynnissä ja sitten ravissa. Meno oli alussa vähän hidasta ja kiemurauralla hyytymistä tapahtui vielä enemmän. Opettajalta hoksautti, että kun keskityn kuvion ratsastamiseen, unohdan tarkkailla hevosen etenemistä. Jätimme kiemurauran hetkeksi ja teimme uralla hevosen hakemista lyhyempään, mutta tarmokkaaseen askeleeseen, josta rentouttamalla oli tavoite saada hevonen liikkumaan itse eteen.
Tätä asiaa pitikin treenailla enemmän, sillä en saanut Jettiä alussa lyhyelle ja ponnekkaalle askeleelle eikä muutosta ei oikein tapahtunut. Hiljalleen tajusin pitää ohjat kunnolla tuntumalla ja tarvittaessa pienillä raipannapsutuksille pitää takapään polkemassa. Tuloksena Jetti rentoutui pidempään askeleeseen vähän helpommin, kun vain maltoin tehdä valmistelun huolella. Tämän jälkeen treenasimme vielä hetken kiemurauraa, joka alkoi kulkea paremmin. Asetus oikealle olisi kuitenkin saanut olla paljon selvempi, mutta jotenkin en saanut ohjasotteita saati pohjetta kunnolla sille puolelle läpi.
Seuraavana tehtävänä oli harjoitella askeleen pidennyksiä lävistäjillä. Opettaja neuvoi ottamaan aiemmin treenattua lyhyempää ravia ja päästämään hevonen lävistäjälle pidempään raviin, jonka jälkeen saattoi vielä pyytää lisää. Alkuun tein aika vaatimattomia pidennyksiä, kun en jotenkin tohtinut pyytää. Noottia tuli myös siitä, että pidennyksissä ohjastuntumani löystyi, jolloin hevonenkin piteni. Lopulta sain kuitenkin ihan mukavia pidennyksiä lävistäjille, mutta enteilin varsinaiselle radalle ongelmia, sillä pidennyksiin tarvitsin sekä ääntä että vähän raippaakin.
Laukkaa treenattiin vielä ennen rataa nostamalla se aina lyhyeltä sivulta ja pyöräyttämällä keskiympyrät sekä lävistäjät. Laukka oli vähän ponnetonta ja vinkiksi tuli ajatella liki esteradan laukkaa. Jettiä sai vaatia melkoisesti, että sain sujuvampaa menoa. Ympyrät ja lävistäjä menivät ihan hyvin, mutta oma istunta levisi kunnolla laukasta raviin siirtymisen jälkeen. Olisi siis pitänyt osata ottaa laukkaa etukäteen lyhyemmäksi, jotta sen jälkeinen ravi ei olisi ollut niin isoa ja sitä kautta pompottavaa.
Loppuun yhdisteltiin treenatut kohdat radaksi. Pysähdys ja tervehdys sujuivat hyvin, mutta raviin siirtyminen olisi saanut tapahtua nopeammin. Ensimmäinen askeleen pidennys oli hivenen ponneton, mutta sentään siitä oli kohtalaisen helppo istua takaisin harjoitusraviin. Kiemurauralla keskityin taas liikaa kuvioon, jolloin meno vähän hyytyi. Asetus oikealle oli edelleen myös vähän hukassa. Uraa myöten harjoitusravissa tehdyllä askeleen pidennyksessä oma istunta levisi taas inhottavasti. Pysähdys lyhyen sivun keskelle onnistui ihan ok eikä Jetille tuottanut vaikeutta seisoa neljää sekuntia. Peruutus olisi voinut olla paljon sujuvampi samoin kuin siirtyminen siitä raviin. Toinen askeleen pidennys lävistäjällä oli ehkä hitusen parempi, mutta ei siitä kyllä pisteitä olisi ropissut.
Töpeksin sitten kunnolla ja yrittäessäni nostaa lyhyen sivun keskeltä laukkaa, niin päädyimmekin kouluradalta ulos. Hups. Ei muuta kuin takaisin radalle ja uusi yritys. Nyt laukka nousi, mutta meno oli ponnetonta eikä parantunut keskiympyrän saati lävistäjän aikana. Vasemman laukan nostamisessa turvauduin raippaan, jolloin se nousi ok, mutta ei siinäkään ollut oikein potkua. Lävistäjällä laukatessa päästin myös Jetin pudottamaan raville turhan aikaisin ja pahensin menoa vielä hytkymällä kyydissä hirveästi. Sain itseäni hitusen kasaan, jolloin sain pyöräytetty vielä pitkän sivun keskelle voltin ja päästyä radan lopputervehdykseen.
Pitää toivoa, että on vain hyvä tehdä kaiken maailman mokat tässä harjoitteluvaiheessa, jotta niitä ei tarvitsisi tehdä kisatilanteessa. Tässä vain huomaa todella hyvin sen, että oma keskittyminen menee vielä aivan liian paljon reittien miettimiseen, jolloin jätän itse ratsastamisen aika huomiotta. Tuloksena on laiskaa menoa, huonoja kulmia ja epäonnistuneita siirtymiä. Plussaa kuitenkin siitä, että muistin radan. Laiha lohtu, mutta onpahan edes se. Sorruin myös radalla käyttämään muutamia kertoja ääntä ja raippaa. Toiseen voin sortua kisoissakin, mutta onneksi ei sentään ole raippaa mukana. Pitää nyt toivoa, että kisakutsu tulee pian, jotta ehdin takoa ohjelman kunnolla päähäni. Silloin saatan radalla välillä jopa muistaa, että minullahan on hevonenkin ratsastettavana.
