Koska halusin saada tuntumaa Peraan ennen sunnuntain kisoja, kehtasin toivoa sitä perjantainkin tunnille. Toive meni läpi, ja pääsin taas lätkäisemään ruttuisen mielikuvitussilinterihattuni päähän ja vääntämään koulua tämän Uljaan Mustan kanssa. Pera oli sopivasti ollut edellisellä tunnilla, joten se oli lämmitelty valmiiksi.
Tunnin treenikuviona oli pohkeenväistöt uraa seuraten. Aluksi kuvio aloitettiin pitkän sivun alusta pysähtymällä. Siitä takapää siirrettiin sisemmäs pois uralta ja etuosa jäi uralle. Siitä jatkettiin väistöä sen verran, että se sujui hyvin. Sitten jatkettiin suoraan ja pyöräytettiin muutamat voltit, kunnes nostettiin ravi ja ravattiin loppumatka takaisin alkuun. Käynnissä kuvio meni todella mukavasti. Pera oli herkkänä, ja väistöt sujuivat aika helposti. Hitusen sain korjata menoa, kun Pera tahtoi taipua liikaa kaulasta pelkän asetuksen sijasta. Kun sain itseni kasaan, väisti Pera taas hyvin.
Seuraavaksi kuviota tultiin jo ravissa. Pysähdys ja takapään väistätys erikseen jätettiin pois ja väistön lisäksi nostettiin puolestaan myötälaukka. Aluksi Pera tahtoi kipittää väistön läpi sen tekemisen sijaan, kunnes älysin pyytää sitä pienempään raviin. Väistöt lähtivät tässäkin varsin sutjakkaasti ilman, että vauhti kuitenkaan katosi kokonaan. Opettajalta tuli kehuja väistöistä, ja sisäinen kouluratsastaja myhäili tyytyväisenä. Saimme myös muutamia helposti nousseita laukannostoja, mutta mukaan mahtui myös muutamia parin kiihdytetyn raviaskeleen kautta mentyjä siirtymiä. Tajusin nyt sitten ovelasti, etten noina hetkinä valmistellut laukannostoa kunnolla, vaan yhtäkkiä väistöavut vaihtuivatkin laukka-avuiksi. Laukassa Peralla oli mukavasti virtaa, jolloin laukka rullasi vaivatta, mutta ei kuitenkaan ollut kaahottamista.
Loppuun otettiin vielä ensin käynnissä, sitten ravissa kolmikaarista kiemurauraa, jossa sai myös tarpeen vaatiessa jäädä pyörittelemään ympyröitä. Käynnissä Pera meni mukavan pehmeänä ja pyöreänä pitkiä hetkiä ja oli todella helppo ratsastettava. Olin itse tyytyväinen siihen, että käynnissä olin valppaana käden kanssa ja väittäisin, että osasin myödätä tällä kertaa hyvin sen mukaan, milloin hevonen sen ansaitsi. Ravissa Pera vähän alkoi tehdä päänsä kanssa ylös, alas, ylös, alas -liikettä, mutta rauhoittui hiljalleen paremmin pyöreämmäksi. Jaksoin myös keskittyä siihen, että sinnikkäästi pään yrittäessä nousta ylös tein puolipidätettä ja pyysin vähän pohkeilla eteen. Pera ymmärsi vinkkini ja antoi taas myöten. Oikea kierros oli paljon helpompi, vasemmalle oma istunta väänsi menoa vähän vaikeammaksi, mutta pätkittäin sain onneksi sitä korjattua, ja Pera palkitsi sen toimimalla taas varsin mukavasti.
Tämän kerran tunti oli jotenkin poikkeuksellisen kiva. Pera toimi pätkittäin mallikkaan kevyesti, ja sain hihkua mielessäni. Jospa meillä sunnuntaina olisi yhtä rento ja hyvä fiilis, niin pääsisimme sen kisaradan hyvällä tyylillä ja puhtaasti läpi. Kerään tosin vähän jännitystä siitä, että tällä kertaa minä menen Peralla sen ensimmäisen radan. Aikaisemmin onni on ollut myötä, ja Pera on ehtinyt mennä alle yhden radan. Ei auta muu kuin keskittyä kunnolla, niin eiköhän hevonenkin tee oman osuutensa hyvin.
