Ensimmäiselle kierrokselle lähdin vähän hoplaa-asenteella. Kaasuttelin hyvän matkan ennen ykköstä, jolloin tuloksena oli epäsopivat askeleet esteelle. Ajattelin Peran survovan vielä yhden miniaskeleen, mutta polle stoppasikin esteelle. Onneksi niin kiltisti, ettei selässä pysyminen ollut ongelma. Toisella kerralla mentiinkin jo yli, mutta hoplaa-meininki tahtoi jatkua. Oikeasti kuvittelin pyytäväni hevosta kunnon ratatempoon, mutta oikeasti päästin hevosen valahtamaan pitkäksi ja unohdin itse ratsastaa. Kakkonen, kolmonen ja nelonen ylittyivät ok, ja laukka vaihtui toivotusti. Nelosen jälkeen en ollut hereillä, vaan valuin uralle ja jouduin kääntämään enemmän päästäkseni viitoselle ja kuutoselle suoraan. Väli meni ok samoin kuin seiska, mutta sitten kasista mentiin vasemmalta ohi. Uusi lähestyminen ja yli mentiin samoin kuin vielä ysistä. Opettajalta tuli kommentti, että radalla vauhtia oli liikaa, joka myös aiheutti virheet. Harmitti hitusen, kun olin sokeana vain humputellut menemään.
Toisella kierroksella päätin olla enemmän hereillä, kun esteitäkin oli korotettu hitusen. Sainkin Peraan parempaa tuntumaa, jolloin rata meni viime kertaa paljon paremmin. Oma keskittyminen kuitenkin horjui, mikä sitten meni aiheuttamaan radan ainoat häsellykset. Seiskalta lähtien ajattelin vain ja ainoastaan sitä, että kasistahan mennään tällä kertaa kerralla yli. Ennen estettä tuli miniaskel ja jäin vähän hypystä nykäisten Peraa hieman suusta. Laukka jäi vaihtumatta, joten humputtelimme lyhyen lähestymisen vastalaukassa. Tunsin sen kyllä, mutta ei siinä enää ehtinyt vaihtoja alkaa yrittää. Kehuin kuitenkin Peraa valtavasti heti nykäisyn jälkeen, että hevonen ylipäänsä jatkoi kavaletille. Jännä, miten kaikki muu ratsastaminen unohtui, kun jäin vain miettimään sitä, että tästä mennään yli. Oma ajatus pitäisi olla enemmän yli ja eteenpäin kuin pelkästään yli tai eteenpäin.
Vaikka treeniin mahtuikin muutamia mokia, joista rokotettaisiin kisoissa pahasti, olin silti pääosin tyytyväinen. Pera oli kuitenkin menossa pääsääntöisesti kaikesta yli ja olisi varmasti mennytkin, jos olisin itse ollut hereillä. Jätin hevosta vähän turhan paljon yksin, sillä aikaisempiin estevalkkahevosiin verrattuna Peraan voi luottaa paljon enemmän. Taisin kuitenkin tyrkätä sille välillä pääosan menovastuusta, ja se oli puolestaan sitä mieltä, ettei ala yksin näitä hommia tahkota. Pitää toivoa, että Peralla on sopivasti menohaluja myös sunnuntaina ja ettei se jää katselemaan erikoisempia esteitä tällä kertaa. Sitten kun vielä muistaisin itse myös ratsastaa, niin saisi taas toivottavasti hyvän mielen tulokseksi kisoita.
