Siinäpäs otsikossa onkin kauniisti tiivistetty, miten tämän aamun itsenäinen ratsastukseni Peran kanssa meni. Tarkoituksenani oli siis kertailla helpon C:n kouluohjelmaa huomisia kisoja ajatellen, mutta kaikki tuntui olevan ajatusta vastaan. Ensinnäkin maneesissa oli menossa valmennus, jossa treenattiin myöskin samoihin kisoihin. Sain siis pyöriä liki koko tunnin ovipäädyssä pienessä tilassa. Sekään ei olisi ollut niin paha, mutta Pera-reppanan pasmat menivät sekaisin kovasta tuulesta ja lepattaneista ovista, joita piti säikkyä, pyörähdellä karkuun ja tuijotella koko tunti.
Kaiken huipuksi Peraa myös ahdisti olla ihan ilman omia kavereita maneesissa, joten se kiljui säännöllisin väliajoin ja tepasteli varsin malttamattomana. Edes paikalla olleet kaksi muuta hevosta eivät rauhoittaneet tätä kiljuhanhea. Tuloksena oli häseltävä hevonen ja hermostunut kuski, jolloin lähtökohdat olivat ihan pielessä. Inhottavaa, kun oma asenne pääsee valahtamaan miinukselle, niin sitä ei sieltä hevillä nosteta.
Kaiken häseltämisen ohella yritin kuitenkin ensin treenailla ohjelman asioita palasissa. Testailin sitten peruutuksia, pysähdyksiä, lisäyksiä ja ympyröitä. Pysähdykset menivät suurimman osan kerroista pieleen, kun Pera ei malttanut seistä, vaan pyöri miten halusi. Peruutukset sen sijaan olivat todella tarmokkaita eli viimein löysin hevosen, joka käytti pöllöenergiansa hyödyksi tässä tehtävässä. Raviin siirtyminen peruutuksesta ei kuitenkaan sujunutkaan enää niin kivasti, vaan valui enemmän hipsimiseksi. Lisäykset keventäen sujuivat puolestaan ihan ok, mutta keventämättä olikin vaikeampaa. Oma istuntani tahtoi levitä kunnolla, jolloin en tohtinut pyytää kunnon lisäystä.
Istuntaongelmiin törmäsin kunnolla myös siirtymisissä laukasta takaisin raviin. Pompsahtelin kyydissä melkoisen hirvittävästi ja kauhistelin jo ennakkoon, kuinka kehnot pisteet saan istunnasta. Tajusin sentään, että asiaa parantaakseni minun tulisi ottaa Pera lyhyempään laukkaan ennen siirtymistä, mutta hevosen ollessa virittynyt omille taajuuksilleen ei ajatuksen toteuttaminen onnistunut. Samalla huomasin, että alaspäin tehdyissä siirtymisissä jalkani karkasivat eteen. Positiivista oli kuitenkin se, että laukat nousivat kohtuullisen hyvin. Tosin ohjastuntuma olisi saanut olla tasaisempi. Laukassa puolestaan oli vähän turhan paljon virtaa hetkittäin, mutta toivon sen johtuneen pelottavasta tuulesta ja hermostuneisuudesta, jotka molemmat toivottavasti ovat huomenna vähempänä. Ympyröiden pyörittelyt onnistuivat ihan hyvin samoin kuin laukkalävistäjät. Pera ei yrittänyt pudottaa niiden aikana raville saati vaihtaa, joten elättelen toiveita, että kykenen huomennakin ratsastamaan ne kohtuullisesti.
Ehdin ratsastaa radan kertaalleen läpi. Samat ongelmat kulkivat tiiviisti mukana eli hevonen ei kuunnellut, kyttäsi ovipäätyä, pysähdyksistä ei tullut oikein mitään ja oma istuntani levisi sen minkä ehti. Saatoin vain toivoa, että näin kenraaliharjoituksessa on ihan hyvä käydä kaikki virheet läpi, jotta niitä ei tarvitsisi oikeassa suorituksessa tehdä. Tämä kerta oli kyllä ehdottomasti huonoin kouluvääntökerta Peran kanssa ikinä. Jos en saa Peraan otetta silloin, kun se on rauhassa, on toivotonta saada siitä hitustakaan hallintaan hermostuneena. Eikä tilannetta auta se, että hermostun itsekin ja alan säheltää tuplasti.
Kaikeksi onneksi tuntiin mahtui muutamia hetkiä, kun Pera kulki minua jopa ainakin toisella korvalla kuunnellen mukavan pyöreänä. Rentoutta nyt ei kauheasti ollut, mutta sentään muutama pätkä muistutti siitä, miksi tämän hevosen olin koulukisoihin valinnut. Rehellisyyden nimissä olisin kyllä käynyt viivaamassa nimeni kisalistasta yli, jos se tässä vaiheessa olisi vielä ollut mahdollista. Tämä ratsastus ei rauhoittanut mieltäni, mutta pitää yrittää kasata huomenna kaikki keskittymisen rippeet, jotta saan kuitenkin edes hyväksytyn tuloksen C:stä. Sen jälkeen onkin hyvä eläköityä koulukisapuolelta.
