Olin toivonut perjantain tunnille Peraa, mutta nimeni olikin rustattu Aten kohdalle. En ollut kauhean tyytyväinen, mutta ajattelin, että jospa itsekin valaistuisin tämän hevosen kanssa edelliskertaa enemmän. Ratsastajia tunnilla oli kuusi, joten sain näppärästi hihkuttua, että treenaillaan koulukisoihin tulevaa helpon C:n ohjelmaa. Opettajalla oli samat ajatukset mielessä, ja koska kukaan muu porukasta ei osallistu kisoihin, sain treenailla mukavasti kaikki ohjelmaan kuuluvat liikkeet.
Ensimmäisenä aloitettiin kolmikaarisesta kiemuraurasta käynnissä ja ravissa. Maneesi oli rajattu suunnilleen kouluradan kokoon, mutta kirjaimet eivät luonnollisesti olleet oikeilla paikoilla. Niinpä kuviossa sai pyöritellä päätään, mikäli mieli yhtään tehdä tasaista kiemurauraa. Onneksi opettaja oli merkkinä yhdessä kohdassa, joten ainakin sen sai ratsastettua suunnilleen oikein. Kiemurauralla minun ja Aten vaikeudeksi koitui asettaminen vasemmalle, tai oikeastaan sen puute. Polle ei millään halunnut asettua siihen suuntaan, vaan oli jäykkä ja singahti pientenkin yritysten jälkeen päänsä kanssa hitusen oikealle. Niinpä kaaret tähän suuntaan olivat vailla asetusta tai sitten selvästi havaittavaa kinastelua hevosen kanssa. Asetus oikealle sujuikin tämän johdosta varsin helposti, mutta ongelmana oli hevosen pullahtaminen vasemmalta karkuun. Lopulta tajusin hallita oikealle asettaessa myös hevosen ulkopuolta, jolloin sain Aten käynnissä ja ravissa muutamia kertoja menemään tämän kaarteen hyvin ja suoristuskohdat kohtuullisen kivasti. Helppoa ei kyllä ollut ja kiukutti melkoisesti, kun en osannut vaatia pohkeita tai asetuksia vaikeaan suuntaan millään läpi.
Tämän jälkeen siirryttiin tekemään ravista neljän sekunnin pysähdys ja siitä neljän askeleen peruutus, josta siirryttiin taas raviin. Tehtävä tehtiin kääntymällä pitkältä sivulta keskihalkaisijalle valitsemastaan kohdasta. Opettaja ohjeisti ottamaan hevosia ajoissa vähän lyhyemmälle askeleelle, jolloin pysähtymisen pitäisi sujua paremmin. Unohdin tämän aluksi, jolloin pysähtymiset valuivat Aten kanssa tai olivat turhan näkyviä sellaisia. Käyntiaskeliakin taisi moneen mahtua mukaan, kunnes skarppasin ja sain pari toimivaa pysähdystä. Atte seisoi paikallaan ihan kivasti, ja peruutukset alkoivat sujua muutamien haparoivien yritysten jälkeen. Kauhean energisiksi en niitä saanut, mikä taas vaikeutti takaisin raviin siirtymistä. Jos en väärin muista, emme saaneet yhtään kunnon siirtymistä peruutuksesta raviin, vaan väliin mahtui aina pari käyntiaskelta. Ei hyvä.
Sitten vuorossa olikin jo laukkakuvio. Aluksi nostimme lyhyeltä sivulta laukan ja teimme keskiympyrän, molempiin suuntiin toki. Ensimmäiset laukkanostot ravista olivat aika haparoivia. Olin jälleen unohtanut valmistella hevosen niihin. Lopulta laukka nousi, mutta ei kauhean hillitysti ja hallitusti. Keskiympyrät sujuivat kohtuullisen kivasti, kun opettaja seisoi merkkipaaluna. Plussaa siitä, ettei Atte kauheasti puskenut laukkaympyrällä kumpaankaan suuntaan, ja pysyin myös itse hereillä ohjaamassa hevosta. Tämän kuvion jälkeen kokeiltiin vielä lyhyeltä sivulta nostetussa laukassa lävistäjän meno niin, että harjoitusraviin ehditään siirtyä kouluohjelman mukaisesti. Pari kertaa Atte pudotti laukan pois hyvissä ajoin ennen palaamista uralle, kun en muistanut olla tukena. Muut kerrat päästiin laukassa, mutta valitsin tien muutamia kertoja kehnosti, sillä sitä piti korjata melkoisesti kesken lävistäjän. Raville Atte siirtyi hyvin, mutta olisin saanut olla tarkemmin ottamassa sitä hallitumpaan menoon.
Loppuun treenattiin vielä alkutervehdyksessä tarvittavaa ravista tehtyä pysähdystä ja hetken seisomista, siitä siirtymistä raviin ja pitkälle sivulle tehtyä askeleen pidennystä harjoitusravissa. Pääsimme Aten kanssa kohtalaisen suoraan tervehdykseen, ja pysähdyksetkin menivät ihan ok. Muutamia kertoja opettaja sanoi hevosen jäävän vähän kenottamaan vasemmalle, johon osasin jopa tehdä muina kertoina korjauksia jo ravatessa tervehdykseen. Askeleen pidennyksissä päästin Aten enemmänkin kipittämään kuin pidentämään. Oma istuntani tahtoi myös levitä tässä vaiheessa jonkin verran. Opettajalta tuli kommentti onnistuneimmista suorituksista, että ihan hyvin meni, vaikka Aten pidennys ei kuulemma huima olekaan. Sentään siinä oli jokin ero, joten siihen saattoi olla suunnilleen tyytyväinen.
Lopputunnista aloin olla jo melkoisen epätoivoinen asetusten saamiseksi vasemmalle. Voivottelin asiaa opettajalle, joka mukavasti pisti koko poppoon tekemään loppuverkan vasempaan kierrokseen ravissa. Ohjeina tuli viedä sisäkättä lähemmäs kaulaa ja ottaa tarvittaessa kohottavia pidätteitä. Samalla sisäpohkeen piti pyytää hevosta väistämään ulommas. Alku oli melkoista kinastelua, kun minä yritin vaatia, ja Atte puolestaan järjestelmällisesti ei tajunnut pyyntöjäni. Harmistuin melkoisesti ja yritin keskittää kiukkupuuskani sisäpohkeen aktivointiin. Aika heikoin tuloksin, vaikka hetkittäin sain sisäpohkeella hevosta vähän väistämään. Tässä vaiheessa olin toki autuaasti unohtanut, että vasemmassa kierroksessa istuntani valuu vasemmalle, mikä varmasti aiheutti jälleen miljoonannen kerran nämä samat ongelmat. Hiljalleen jankutukseni alkoi tehota, ja Atte vähän pehmeni muutamat kerrat. Niinä hetkinä tajusin vähän hellittää, jolloin Atte venytti hetken ajan ohjan perässä.
Pakko myöntää, että Atte on melkoinen mysteeri minulle vielä. Plussaa siinä on se, että kyllähän se liikkuu itse, mutta minun hyppysissäni näemmä valitsee reipastumisen mieluummin kuin asian maltillisen toteuttamisen. Oikeastaan luulen, että olen itse Aten kanssa liikkeellä sillä hoplaa-asenteella, jolloin itsekin teen tehtävät enemmän sinnepäin kuin ajatuksella huolellisesti. Onpahan kuitenkin taas yksi hevospähkinä ratkottavaksi, ja kenties vielä jokin päivä alan saada niitä ahaa-elämyksiä tämänkin hevosen kanssa. Siinähän kun ei luonnollisesti ole vikaa, mutta minun mukautumiskyvyssäni on senkin edestä.
