Koska viime viikolla tahkosimme Veronan kanssa sulkutaivutuksia, ajattelin tällä kertaa ottaa hieman avotaivutuksia. Alkuverkaksi hain tamman pitkällä ohjalla reippaaseen käyntiin. Verona liikkui aika mukavasti itse, joten päätin testailla vielä siirtymiä. Yritin keskittyä siihen, että pitäisin oman pakkani kasassa käynti-ravi-käyntisiirtymisissä, ja ettei hevonen venähtäisi ihan kilometrin mittaiseksi niiden aikana. Siirtymisissä raviin sain muutamia kivoja hetkiä, mutta takaisin käyntiin siirtymisessä oma pakka levähti aina. En keksinyt, miten olisin pitänyt itseni jämäkkänä, joten siihen suuntaan ei niin kivoja onnistumisia tullut. Verona tosin siirtyi aika helposti käyntiin istunnan avulla, mutta tahtoi aina venähtää turhan paljon. Olisi pitänyt siis osata pitää ohjat tuntumalla, mutta tykkäsin nakella niitä näemmä miten sattuu.
Avotaivutuksia tein käynnissä peilistä menoa tarkkaillen. Aluksi en saanut Veronaa tajuamaan asetusta enempää siitä, mitä yritin pyytää. Hetken ajan mietin sitten istuntaa ja käytin pohkeita, jolloin meno alkoi muistuttaa hieman avotaivutusta. Avotaivutukset sujuivat helpommin oikealle, mutta silloinkin tamma tahtoi liirailla taivutuksesta suoraksi. En siis saanut kauhean vakaata avotaivutusta, vaan menoa sai tarkkailla koko ajan.
Vasemmalle tehty avotaivutus oli haastavaa. Pelkästään asetuksen pyytäminen sai hevosen valahtamaan sisälle eli sisäpohkeeni taisi unohtaa olla olemassa. Tajusinpa tässä juuri myös, että en muistanut korjata tässä kohtaa istuntaani. Muualla kyllä vähän mietin sitä, mutta näemmä tehtävää suorittaessa se pääsi unohtumaan. Enpä sitten enää ihmettele tätä pullahdusilmiötä, kun itse olin valahtanut painollani vasemmalle. No, tästä huolimatta sain lopulta muutamat järkevät askeleet aikaiseksi. Taisin tosin roikkua ohjissa taas monen kerran edestä, mutta Verona sieti menoni aika hyvin ja hetkittäin jopa pyöristyi taivutusten aikana kivasti.
Laukassa en tehnyt mitään muuta kuin koetin rauhoittaa hevosen rennompaan menoon. Veronalla oli taas vähän kierroksia ja puskeminen molempiin suuntiin vähän paheni. Yritin sitten saada asetuksia läpi, estää hevosta sisäpohkeella kääntymästä ja saada sitten rennompaa menoa. Metsään meni valtaosan ajasta, mutta sentään muutama ympyrä meni kohtalaisesti ja raviinkin päästiin ilman mahdottomia jarrutusmatkoja. Pitäisi etsiskellä tehokkaita laukkatreenikuvioita, joiden kanssa voisi alkaa kuvitella tuonkin askellajin ottamista haltuun.
Loppuraveissa keskityin hakemaan viimein sitä rauhallisempaa menoa ja pyöreämpää hevosta. Ympyröillä ja kulmissa meno oli ihan ok, mutta suorien alussa Verona yritti vähän kiihdyttää. Harjoitusravissa istuminen ja jokaiseen kiihdytysyritykseen reagointi alkoivat kuitenkin auttaa, ja polle rentoutui ravailemaan paremmin. Käynnissä tamma venytti hienosti ohjan perässä eteen alas, jolloin treenit saatiin mukavasti pakettiin.
