Mielessäni toivoin perjantain tunnille Mantaa tai Jussia. En kuitenkaan pistänyt pahaksi, kun näin nimeni tallin uusimman ratsun 13-vuotiaan Ataraksin eli Aten kohdalla. Jos en väärin muista, on ruuna ainakin aikanaan ollut heA-tasoinen ja esteillä siltä on sujunut 70-80 senttiä. Ennen tallille tuloa se oli ollut hyvin kevyessä käytössä, joten pollen kunto on tällä hetkellä hieman heikko. Atte on kuitenkin reipas tapaus, joka tosin väsyessään korvaa keskittymisen kiihdyttelyllä. Tunnin teki jännemmäksi se, että kouluväännön sijasta luvassa oli puomeja.
Kahden puomin suoraa lähdettiin tahkoamaan jo alussa, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Atte liikkui ihan kivasti itse, mutta asetukset eivät tahtoneet mennä läpi. Opettaja tapitti hevosen jalkoja tovin, kunnes tuumasi, ettei ole ennen nähnyt edestä yhtä ahdasliikkeistä hevosta. Tämä piti tarkistaa peilistä ja toden totta, Aten etujalat menivät samaa uraa vuorotellen kumpainenkin toisen edelle astuen. Aika hassun näköistä menoa. Puomit menivät ok, kunhan sain hevosen kuuntelemaan väliin tehdyt pysähdykset käynnistä ja siirtymät käyntiin ravista. Vähän Atte tosin tahtoi katsoa puomia ja hidastaa, mutta koetin tsempata sitä aina tasaisemmin niistä yli.
Laukassa puomien väliin haluttiin viisi askelta. Parit ensimmäiset yrityksemme menivät mönkään, kun Atte pudotti ennen ensimmäistä puomia raville. Yritin ajatella, etten päästä hevosta venymään ja tuen pohkeilla. Lopulta maiskutusta ja pientä raipanmerkkiä apuna käyttäen pääsimme laukassa puomit. Väliin tosin hurahti sekalaisesti neljää ja viittä askelta eli laukka ei ollut oikein hallinnassa. Hoksin myös välissä jääväni ähertämään ihan liikaa sen sijaan, että olisin antanut hevoselle työrauhan. Tämän huomattuani onnistuin pari kertaa rentoutumaan ajoissa, jolloin Atte meni puomit ihan kivasti. Olisin silti toivonut itselle kykyä kontrolloida menoa, etten olisi jäänyt vain matkustelijaksi.
Tämän jälkeen opettaja pisti meidät treenaamaan oikean laukan saamista sekä laukanvaihtoja kavaletin ja miniristikon avulla. Ravista piti saada nousemaan kavaletilla oikea laukka ja miniristikolla puolestaan oikea laukka piti saada vasemmaksi. Ensimmäisellä kerralla Atte järkyttyi kavaletista ja liirasi vasemmalta ohi. Sentään se nosti siinä rytäkässä sen toivotun oikean laukan. Sitten sainkin Aten kavaletille, ja välillä saimmekin oikean laukan toivotusti, vaikka polle lähti hyppyyn vähän ihme kohdista. Vääriäkin laukkoja saatiin, mutta Atte teki vaihdon ravin kautta aika vikkelästi. Oikea laukka vaihtui vasemmaksi helpommin. Opettaja kehotti tulemaan reippaasti, ja mehän tottelimme. Pari kertaa Atte lähti liian kaukaa hyppyyn, ja siihen valmistautumattomana rytkähdin matkassa. Kiitin hevosta kuitenkin heti siitä, ettei vetänyt hernepeltoa turpaansa mätkähtelevästä kuskista. Tulipahan taas mukavasti harjoiteltua lähestymisiä ja johtamisia.
Loppuraveissa mentiinkin molempiin kierroksiin pääty-ympyröitä pyöritellen ja pitkillä sivuilla hetken vasta-asetuksia tehden. Atte tahtoi kipittää ravia niin, että kopse kävi kavioiden napsuessa toisiaan vastaan. Siitä alkoikin melkoinen pidäterumba, kun polle tahtoi väistämättä vähän käydä etupainoiseksi ja olla piittaamatta jarrutteluistani. Harjoitusraviin istuminen ja tomakoiden pidätteiden ja myötäysten yhdistelmä tuotti aina hetkittäin tulosta, ja välillä saatoin antaa Atelle ohjaakin, jonka perässä venyttää. Sitten se saikin taas kipinän ja jolkotti reipasta ravia minusta piittaamatta.
Atesta jäi ensimmäisen kerran perusteella melkoisen tyypillinen suomenhevosratsun fiilis: etupainoinen, välillä vähän jyrä, mutta selväpäinen ja hyvää tarkoittava. Selästä käsin 13-vuotias polle tuntui kuitenkin lähinnä nuorukaiselta, jonka koulutus olisi ollut vielä vaiheessa. Tunti otti Aten kunnon päälle melkoisesti, ja polle puuskutti pitkään ja hikosi kunnolla. Odotan kuitenkin mielenkiinnolla, että se saa kuntoa kohoamaan ja pääsee näyttämään, että kyllä siltä helpon A:n asiat taipuvat.
