Estekisoista 28 tyylipistettä ja harmittavat 4 virhepistettä

Liki 3,5 vuoden tauon jälkeen oli taas syytä mennä estekisoihin, joissa oli tyyliarvostelu. Hevosena oli tuttuun tapaan Pera, ja lähdin tavoittelemaan puhdasta, sujuvaa rataa sekä odottamaan mielenkiinnolla tuomarin kommentteja. Starttasin luokan 50-60 cm, sillä 70-80 sentin luokan esteillä tyyli olisi voinut jäädä kokonaan matkastakin vielä tässä vaiheessa. Luokassani oli 10 osallistujaa, ja oma lähtövuoroni oli kolmantena. Menin ensimmäistä kertaa Peralla niin, ettei se ollut mennyt alle yhtään luokkaa.

Verkassa Pera käyttäytyi ihan hyvin. Jarrut ja ratti olivat matkassa samoin kuin kaasu. Verkkahyppyjä sai ottaa yhteensä kolme: yhden kerran pienemmälle pystylle, sitten se sama korotettuna ja lopuksi ainakin kuskia arveluttanut muurilaatikko. Pystyt menivät hyvin, mutta muurille tultaessa Pera vähän kiemursi. Tajusin pitää pohkeet lähellä, jolloin se kuitenkin ylitti sen mutkitta. Hyppyjen välillä Pera oli vähän turhan reipas, jolloin sain ottaa pidätteitä jonkin verran. Toisaalta olin tyytyväinen siihen, että hevonen liikkui itse. Jatkossa pitää kuitenkin alkaa erottaa, milloin hevonen on aktiivinen ja laukkaa pyydettynä reippaasti siitä, että hevonen on jännittynyt ja vähän kaahottaa.

Tässä taas jonkinlainen näkemys kisaradasta. Tyyliarvostelun ollessa kyseessä ei menty kuin perusrata eli esteet 1-7. Homma alkoi vasemmassa kierroksessa ykköspystyn yli, laukka oikeaksi ja kakkosokserin yli. Siitä vasen laukka ja hevosportillisen kolmospystyn ja nelosokserin väliin hevosesta riippuen viisi tai kuusi laukkaa. Sen jälkeen vasemmassa laukassa viitosokserin yli, laukka oikeaksi ja lyhyelle sivulle ennen kuutospystyn hyppäämistä. Lopuksi muurilaatikollinen seiskapysty, ja rata oli siinä. Rata sinällään oli aika mukava, kun siinä oli vain kolme laukanvaihtoa eikä kovin hurjia teitä tarvinnut ratsastaa, kun ajalla ei ollut merkitystä. Verkkahyppuinä otetut esteet kuusi ja seitsemän olivat aika passeleita, kun toisella sai treenata kääntämistä ja toisella erikoisemman esteen ylittämistä.

Radalle lähdettiin vähän epäröivin askelin. Pera kyttäsi matkalla ensimmäiselle esteelle sekä muuria että peilipäässä käyttämättömänä ollutta noppaa. Tie ykkösesteelle oli kuitenkin hyvä, ja myös laukka vaihtui siinä. Kakkoselle tultiin vähän turhan lähelle, ja laukka jäi vaihtumatta. Eteen tullut kaarre ja pyyntöni saivat kuitenkin Peran vaihtamaan myötälaukan lennosta. Jäin kakkosen jälkeen taas omiin maailmoihin enkä vahtinut laukkaa, niin kolmoselle tultiin myös vähän lähelle. Meno vähän hyytyi ja pistimme väliin kuusi askelta. Viitoselle mentäessä jäin seinän vierelle vähän turhan kauaksi aikaa, jolloin käännös esteelle tuli Peralle hieman yllätyksenä. Hevonen pääsi myös venähtämään pitkäksi, jolloin sen takaset kolauttivat puomin alas. Pera tosin kolautteli kahden muunkin kuskin ratsastamana yhden puomin alas. Kuutonen hypättiin hieman liikaa vasemmalta, jolloin viimeiselle eli seiskalle piti tehdä korjauskäännöstä. En kuitenkaan korjannut tarpeeksi, vaan seiskan tulimme myöskin vasemmalle painuneena.

Tyylipisteitä tuli 30, mutta yksi harmittava pudotus rokotti kaksi pistettä, jolloin kokonaissaldo oli 28 pistettä. Istunnasta esteiden välillä ja vaikuttamisesta hevoseen sain viitosen, minkä oletan tulleen enemmän vaikuttamisesta. Koska Pera kyttäili vähän, puski se pohkeestani muutamat kerrat läpi. Istunnasta esteillä sain pisteitä kuusi, ja vahvuudeksi tuomari oli merkinnyt katseen. Tästä olin iloinen, sillä vielä jokin aika sitten tykkäsin joko tuijotella maata tai sitten estettä. Omasta mielestäni myös istunta pysyi radan kasassa ihan hyvin ja olen iloinen siitä, ettei yhtään rytkähdystä päässyt sattumaan. Heikkoudeksi oli merkitty käsi ja ohjeena muistaa myödätä. Tästä olin vähän ihmeissäni, kunnes tuomari selvensi seuraavansa myötäystä myös muualla kuin esteellä. Tunnustan jääneeni vähän kiinni ohjaan niinä hetkinä, kun Pera kyttäili ja puski. Esteillä kuvittelisin myödänneeni ihan ok.

Oikeista teistä ja lähestymisestä napsahti seitsemän kommentilla, että hyvät tiet, mutta lähestymiset pitäisi olla tarkempia. Muutamia kertoja tultimme liian lähelle ja lopussa vielä liirattiin esteen keskikohdasta karkuun. Tempon, tasapainon ja rytmin tuomari pisteytti kuutoseksi kommentoiden, että rauhallisempaa laukkaa. Pätkittäin Pera kyllä meni vähän omaan tahtiinsa, mutta ei tuo nyt videolta katsottuna ihan niin vikkelää menoa ollut. Pisteitä yleisvaikutelmasta saatiin kuusi, joka sanallisesti tarkoittaa tyydyttävää. Ei kovin kiva arvosana. Sijoitukseni oli jaettu neljäs sija kahden muun kanssa kymmenen ratsukon joukossa.

Olin kuitenkin Peraan tosi tyytyväinen, ja rataamme mahtui myös hyviä hetkiä. Erityisen iloinen olin siitä, että Pera mutkitteli vain kerran ja senkin verkassa, mutta muutoin tuli esteille siten, että saatoin luottaa sen hyppäävän. Koetin myös välillä rauhoittaa Peraa äänellä, mutta en näemmä saanut mainittavaa tulosta. Jatkossa pitää opetella olemaan kunnolla hereillä, vaikuttamaan ajoissa, tarkkailemaan, että hevonen tekee pyydetysti sekä myötäämään mahdollisimman usein oikeina hetkinä, niin menon pitäisi kyllä parantua.

Videosta kiitos Noralle! Käykäähän lukaisemassa, miten hyvin Noran ja Tellun kisapäivä sujui.