Alkuverkan tein hölmönä aika huolimattomasti. Annoin tamman kävellä oman aikansa huolehtien kuitenkin, ettei se aivan hyytynyt. Samalla opettelin rataa paperilappusesta. Ravissa meno oli samanlaista, mitä nyt pyöräytin peräti muutamat ympyrät. Asetukset olivat haussa, ja tamma vähän puski sisälle. Lävistäjille kokeilin ravissa askeleen pidennykset, jotka lähtivät kivasti. Keventäen sain tamman myös rauhoittumaan lisäysten jälkeen ihan hyvin. Laukassa kokeilin vielä ympyrät sekä lävistäjien ratsastukset. Ympyrät ok, jos pienoista valumista sisälle ei huomioida saati sitä, että lävistäjillä vauhti vähän kasvoi. Tiedänpähän jatkoa varten, ettei puolihuolimattomalla verryttelyllä kannata lähteä yrittämään oikeasti ohjelman ratsastusta.
Ensimmäisellä kierroksella jatkoin alkuverkan huolimatonta menoa, sillä en kiinnittänyt huomiota esimerkiksi kulman ratsastamisiin, vaan menin ne oikaisten. Kolmikaarisella kiemurauralla puolestaan unohdin suoristukset ja kunnon asetukset. Pysähdys onnistui kivasti, mutta peruutuksen kanssa piti neuvotella ennen kuin Verona teki pyydetysti.
Eniten vaikeuksia ennakoin laukkapätkiin ja niiden jälkeiseen menoon, ja veikkaukseni osui oikeaan. Ensinnäkään oikea laukka ei noussut vaaditussa kohdassa, vaan monta metriä myöhässä. Keskiympyrällä laukassa asetus taisi puuttua eikä kuvio tainnut juuri ympyrää muistuttaa. Lävistäjällä Verona puolestaan kiihdytti ihan oman mielensä mukaan. Laukasta päästiin takaisin raviin kohtalaisesti, mutta oma istunta petti pahemman kerran Veronan kipitysravissa. Jos olisin ollut tuomari, olisi arvioinnissa lukenut muun muassa se, että suoritus oli epätasainen, teiden ratsastaminen jokseenkin huolimatonta ja hevosen hallitseminen laukkaosuuksissa liki olematonta.
Ennen seuraavaa yritystä treenailin muutamaan kertaan pysähtymisen, siitä peruutuksen sekä sen jälkeen siirtymisen raviin. Peruutus parani hieman, joskin siirtymä raviin olisi voinut olla tarmokkaampi. Kävin myös laukassa pyörittelemässä keskiympyrät sekä lävistäjät, joilla tamma edelleen lähti kiihdyttämään. Äänellä sain vähän menoa rauhoitettua, mutta en keksinyt, millä radalla saisin menoa rauhallisemmaksi, kun ääni oli poissuljettu vaihtoehto.
Näillä kertauksilla ratsastin ohjelman uudelleen läpi. Nyt olin vähän huolellisempi teissä, mutta jälleen ongelmana olivat istunnan hajoaminen pidennysten jälkeen sekä kaahottaminen laukassa. Tamma tykkäsi yhdistää laukkalävistäjän kaahottamiseen, sillä olihan se saanut ravissakin mennä siinä reippaammin. Kertasin sitten radan jälkeen taas rauhallisempaa laukkaa, mutta tamma tahtoi olla jo omissa vauhtimaailmoissaan enkä saanut itseäni uskottavasti kuosiin, jotta jotain muutosta olisi tapahtunut. Kolmas kerta ei sinällään tuonut uutta ongelmaa, vaan nämä vanhat pysyivät sinnikkäästi mukana.
Kouluradan harjoittelu oli noista ongelmista huolimatta silti jälleen kivaa. Oli mukava ainakin hetkittäin yrittää ratsastaa ajatuksella, kun aina tiesi, mitä oli tulossa. Oli mielenkiintoista koettaa osata valmistella seuraava tehtävä kunnolla, sillä puolihuolimattomasti tehtynä siitä ei oikein tullut mitään. Ensi kerralla täytyy tosin harjoitella vaikeammat kohdat paremmin ennen kuin ratsastaa koko ohjelman.
