Tänään olikin sitten viimein kerta tällä erää Virpitalleilla. Viiden kerran kortti oli mukava ja ennen kaikkea edullinen tapa käydä kokeilemassa toisen tallin menoa. Pollearpajaisissa minulle oli alun perin jaettu Hertta, mutta onneksi kaverini suostui vaihtamaan hevoset keskenään, joten menin viimeisen tunnin sillä, jolla tällä tallilla aloitinkin. Eli Silwer-herralla.
Tunnin piti tuuraajaopettaja, ja aiheena oli perusratsastus. Niin ravissa kuin laukassakin keskityttiin pitämään hevonen hyvin liikkeellä, pyörittelemään voltteja ja ympyröitä sekä hakemaan hevosta pyöreämmäksi. Puhuipa opettaja kokoamisestakin, mutta annoin sen valua oman osaamistasoni tietäen ohi korvien. Ratsukoita tunnilla oli onneksi vain viisi, sillä pienessä maneesissa silläkin määrällä tahtoi tila käydä laukassa vähiin. Hassua oli se, että kunnon työstäminen käynnissä jäi miltei kokonaan väliin, kun ravi ja laukka veivät päähuomion.
Ravin tahkoaminen aloitettiin aika vikkelää pitkin ohjin tehdyn alkukäynnin jälkeen. Tästä vähän annan taas miinusta, vaikka allani olikin jo aiemmasta tuttu hevonen. Viime kerralla opin Silwerin kanssa, ettei sen ratsastamisesta tule mitään ilman kunnon ulko-ohjan tukea. Yritin sitten keskittyä pitämään sen ohjan tuella ja saamaan sisäpohjetta läpi. Oikeaan kierrokseen meno onnistui hetkittäin, mutta ulkokäteni halusi kerta toisen jälkeen unohtaa tehtävänsä, ja sisäkäsi puolestaan halusi elää omaa elämäänsä. Sisäpohje taas luopui leikistä jatkuvasti. Oli siis melkoista ähertämistä, että sain itseni toimimaan selässä oikein. Välillä ahkerasti ympyröitä pyöritelleenä sain Silweriä antamaan myöten ja pyöristymään, mutta polle kyllä karkasi hyvästä asennosta heti, kun ulko-ohja hytkyi omaan tahtiinsa.
Vasen kierros oli vaikeampi oman vinouden takia. Jostain syystä käteni ja jalkani eivät toimi yhtä hyvin siihen suuntaan, joten sain melkoisesti miettiä, että pyyntöni meni toivotusti läpi. Menimme myös pätkiä harjoitusravia, jolloin tunsin saavani pollea paremmin kuulolle. Silwerillä on kookkaaksi hevoseksi ilahduttavan helppo ravi istua. Ravissa myös teimme vähän lyhennyksiä ja pidennyksiä. Silwer olisi varmasti lyhentänyt ihan mallikkaasti, jos olisin kunnolla keskittynyt asiaan. Nyt tahdoin vain hetkellisesti pidättää ja päästää heti hevosen jatkamaan matkaa. Pidennykset eivät lähteneet ihan niin lennokkaasti kuin olisin toivonut, mutta kyllä ruuna vähän tarjosi parempaa askellusta. Tässä kohden oma istunta antoi tosin hitusen periksi, mikä varmasti vaikeutti tehtävää.
Ravin jälkeen lähdettiin viilaamaan menoa laukassa. Silwer oli alussa sitä mieltä, ettei tajua hitustakaan, mitä siltä pyydän. Tuli taas hetkeksi fiilis alkeisratsastajaksi taantumisesta, kunnes muistin, että hevosta voi pyytää tomerammin tottelemaan. Silwer nostikin laukan raippanapsautuksen avustamana, mutta tarjosi alussa pullaponin lyllerryslaukkaa. Sain hoputella sitä hyvän tovin ennen kuin se alkoi liikkua itse laukassa. Opettajalta tuli vinkkinä laukan sujuessa pyöritellä niin pieniä ympyröitä kuin vain mahdollista ponnistus pohkeilla säilyttäen. Näin hevonen joutuisi oikeasti käyttämään itseään. Silwer ei ilahtunut pienistä ympyröistä, vaan pudotti välillä ravillekin. Siinä taas neuvottelimme tovin, kunnes pääsimme yhteisymmärrykseen.
Huomasin oman istuntani seuraavan laukassa etupainoiseksi pyrkivää hevosta, jolloin tuloksena oli oikeasti etupainoisena laukkaava ratsu. Yritin saada omaa istuntaa jälleen suoremmaksi ja pistää hevosta pohkeilla ponnistamaan kunnolla takaa, mutta jokin valaistuminen jäi tässä välistä. Aika paljon keskittymisestä meni myös siihen, että Silwerin sai laukkaamaan kunnolla eikä se päässyt tarjoamaan hitaampaa menoa. Yritin sitten taas koputella sisäpohkeella ja pitää ulko-ohjaa tuntumalla, ja muutamat lyhyet hetket polle vähän keveni ja antoi myöten. Mutta yhtä nopeasti olin taas itse mätkähtänyt huonoon asentoon, jota hevonen seurasi empimättä. Laukkaa mentiin molempiin suuntiin aika pitkät pätkät, ja omakin kunto tahtoi alkaa loppua kesken. Oli kuitenkin kiva, että laukkatyöskentelylle annettiin aikaa, vaikka opettajalta ei juuri ainakaan omalle kohdalleni kovin paljoa huomiota irronnut.
Parhaita hetkiä tällä kertaa olivat laukkojen välissä ja lopussa otetut ravipätkät. Silwer oli lämmennyt kunnolla, jolloin se ravasi itse aktiivisesti ja oli kohtuullisen helppo saada kevenemään edestä ja pyöristymään. Niinä hetkinä harjoitusravissa oli varsin mukava istua kyydissä ja menoa olisi voinut alkaa säätää vielä paremmaksi. Olisin myös kaivannut vielä säätämistä käynnissä, sillä siinä olisi itsellä ollut laukkaa enemmän aikaa miettiä ja pyytää asioita kunnolla oikein. Veikkaisin, että hetkittäin sain tuntumaa oikein ja itse vapaaehtoisesti liikkuvasta hevosesta, jonka kanssa olisi voinut aloittaa niiden varsinaisten koulukiemuroiden vääntämisen. Hyvä perusratsastuksen tunti siis, jos vain huomiota olisi saanut enemmän. Joskus on oikein kiva syynätä tätäkin menoa vähän tarkemmin, sillä harvemmin mikään vaikeampi temppu onnistuu, jos perusteetkaan eivät suju toivotusti.
