Tamma kahdenlaisena

Tällä kertaa Veronan kanssa sain nähdä tamman kahdenlaisena ratsuna. Pyysin ratsastusreissulle mukaan taitavamman kuskin eli blogissakin kuvaajana vilahdelleen Noran. Ajatuksena oli saada hyviä vinkkejä Noralta siihen, miten saisin Veronaa liikkumaan ja kuinka saisin paremman tuntuman tammaan, jotta hetken ajan välähtävät pyöreyshetket eivät katoaisi niin nopeasti.

Ensin edustaa kuski, sitten ratsu.

Pistin Noran ottamaan hevoseen ensin tuntumaa, ja heti alusta ero oli melkoinen omaan menooni nähden. Verona kiemurteli kuulemma aluksi vähän, mutta tosi nopeasti minusta tasottui työskentelemään ja kulki pitkiä pätkiä pyöreänä sekä käynnissä että ravissa. Kommenttina kuskilta tuli, että sisäpohjetta ja ulko-ohjaa käyttämällä hevosen sai toimimaan. Pyysin sitten vielä testaamaan pohkeenväistöä ravissa sekä siirtymiä laukasta raviin. Molemmat sujuivat tältä kaksikolta maasta käsin katsottuna aika muitta mutkitta, joten sain taas sormella osoitella itseäni ja puutteellisia ratsastustaitojani. Oli kuitenkin kivaa seurata, kuinka Verona näytti keskittyvän puuhaansa, ja kuinka helpon näköisesti se liikkui kohtuullisen pyöreänä. Eniten sain keräillä leukaani maasta, kun kuski väläytteli hyvät hetket siirtymisissä laukasta raviin määrätyissä kohdissa. Meillä jarruttelut vaativat vieläkin melkoisen matkan, joten mielessä alkaa kolkutella aiheellinen lähtö istuntakurssille.

Tämän testailun jälkeen kipusin sitten vielä itse kokeilemaan, saisinko nyt tehtyä asioita järkevämmin. Verona tarjoili alussa jälleen kiemurtelua, jolloin aloin miettiä, istunko satulassa tosiaan niin vinkkarassa, että painoavut antavat tällaisia ohjeita tammalle. Noralta tuli noottia siitä, että ulko-ohjani roikkuu välillä löysänä ja etten tahtonut osata hellittää sisäohjasta kunnolla. Oli jännä huomata, että sisäohjasta päästämällä Verona antoi myöten paljon helpommin. Jotenkin tykkään aina kuvitella, että sisäohjassa roikkumalla se hevonen niksauttaa itsensä pyöreäksi. Oikeassa kierroksessa saimme käynnissä ja ravissa muutamia hyviä hetkiä, kun keskityin tosiaan tuohon maagiseen kaksikkoon eli ulko-ohjaan ja sisäpohkeeseen. Välillä tamma pyöristyikin, kunnes sähläsin taas jotain, ja hieno hetki katosi.

Voi kantapää, minne nouset!

Aikaisemmin olen murehtinut sitä, ettei Verona liiku kunnolla. Noralta tuli kuitenkin kehu siitä, että tamma liikkui itse ihan hyvin. Maasta käsin seuratessa huomasin myös, että tamma askeltaa mukavan pitkästi. Selästä käsin puolestaan taas valittelin, ettei hevonen liiku kunnolla. Muutamia hiippailuhetkiä lukuun ottamatta valvova silmäpari tuumasi hevosen liikkuvan hyvin. Jälleen yksi ongelma: en näemmä osaa tuntea selässä istuessani, liikkuuko hevonen vai hiippaileeko vain. Jarrut olivat aika kivasti mukana, sillä ravista käyntiin päästiin kohtuullisen sutjakasti. Sen sijaan pohjeongelmani korostui vasemmassa kierroksessa, jossa asetusten teko oli jälleen hankalaa. Sisäpohkeeni eli tässä tapauksessa vasen jalka ei halunnut osata mitään, jolloin Verona vähän puski sisään. Käynnissä sain pohjetta vähän töihin, mutta ravissa hyvä ajatus katosi matkasta. Dear ratsastusguru, miten voi treenata vasenta pohjettani niin, että se osaa toimia?

  Hytkyvä pohje ja selittelevä kuski.

Laukassa sitten lähinnä toivoin tasaista menoa. Oma istunta tuntui toimivalta, mutta videolta tarkasteltuna kritisoin heiluvia pohkeitani ja soutavaa ylävartaloani. Näytän myös yhä silti seilaavan tuossa satulassa edestakaisin. Verona kuitenkin laukata päksytti aika tasaiseen tahtiin, mitä nyt annoin sen valua ulkoavut unohtaessani ulos. Muutaman askeleen verran sain ihan aavistuksen verran lyhyempää laukkaa, mutta sitten istuntani taisi taas sanoa hevoselle, että hoplaa ja laukka venyi taas pitkäksi. Vielä kun osaisi käytännössä toteuttaa sen teorian, että oman istunnan hallitsemisella hevonenkin toimii varmasti paljon paremmin.

  Näin soudat hevosella.

Tämän päivän keskeisenä oppina tuli se, että minun täytyy opetella tuntemaan selästä käsin, milloin hevonen tekee asioita pyydetysti ja milloin vain itse kuvittelen asioita. Toisena asiana on opetella käyttämään sitä sisäpohjetta niin, että hevonen ymmärtää sen. Nyt joko en käytä sitä ollenkaan tai sitten hätäisesti vähän pyydän ja sitten ihmettelen, kun mitään ei tapahdu. Kolmantena onkin tuttu asia eli ulko-ohjan tuki. Luulisi, että näissä asioissa petraamalla voisi yhteistyö Veronan kanssa sujua taas vähän paremmin.

Noralle kiitos videoista, kuvasta ja huomioista!