Nynnyn ja säikkykavion seikkailut

Ei mennyt tänään estevalmennuksessa niin kuin ratsastuksen oppikirjoissa. Tai kyllä minun ja Peran meno sieltä opuksesta löytyi, joskin älä tee näin -kohdasta. Ratsukoita oli lisäkseni vain kaksi, mikä oli toki ilahduttavaa. Alkuverkoissa opettaja halusi hevosten kulkevan aktiivisesti, mutta rennosti. Pera oli tuttuun tapaan laiska, mutta keksi viihdyttää itseään kyttäilemällä muun muassa ihmisiä, hevosia ja maassa olleita renkaita. Perahan ei tällaisia hirviöitä ole koskaan eläissään nähnyt, joten se otti siitä hommasta kaiken jännyyden irti. Yritäpä siinä sitten olla rauhassa, kun ravaillessa ja laukassa polle joko ottaa pari karkuaskelta tai sitten kaula mutkalla kauhistelee jotain kohtaa puskien sitä karkuun. Olin ihmeissäni, sillä onhan Pera ennenkin asioita kyttäillyt, mutta nyt se tuntui vievän homman ihan uuteen ulottuvuuteen.

Alkuverkassa ravailtiin myös puomeja tavoitteena mennä niistä tasaisesti yli. Homma meni ihan kohtuullisesti, mutta reippautta olisi saanut olla lisää. Laukassa opettaja pisti meidät kokeilemaan vaihtoja samojen puomien avulla. Jos en nyt väärin muista, niin oiken laukan vaihtaminen vasemmaksi onnistui paremmin kuin päinvastainen. Muutamat kerrat keskityin vain johtamaan, jolloin laukka saattoi vaihtua, mutta samalla Pera kurvasi tiukasti johdettuun suuntaan. Sisäpohkeeni oli siis jäänyt matkasta. Ristilaukkapätkiä mahtui taas tällekin kertaa, mutta pari kertaa taisin saada laukan kaarteen avulla muuttumaan myötäiseksi.

Rata aloitettiin oikeassa laukassa suuntaamalla okserille. Sen jälkeen hypättiin kahdesta kavaletista koottu pysty laukka ja kolmosesteelle eli pystylle tultiin siten vasemmassa laukassa ja neljäntenä olleella okserilla vaihdettiin taas laukkaa suunnaten vielä viidentenä olleelle kavaletille. Tunnilla oli treenailtu hyvän tien valitsemista ja ennen kaikkea esteelle ja sen jälkeen suorana ratsastamista. Radan korkein este oli 75 senttiä.

Meillä oli Peran kanssa koko tunnin ajan ollut vähän jänniä hetkiä hevosen säikkyessä, ja tyydyin sitten köröttelemään nynnylaukkaa. Olin sen verran itse jännittynyt, etten opettajan neuvoista huolimatta saanut rauhoitettua Peraa. Enemmän ehkä lietsoin sitä, kun istuin kyydissä jännittyneenä. Esteiden ollessa edessä Pera kyllä keskittyi kohtalaisesti, mutta kuten on todettua, esteillä yleensä haastavampaa on se välien ratsastaminen oikein. Aiemmissa harjoituksissa suoraan tulemisissa mokailimme aluksi, sillä keskityin johtamaan niin paljon, että Pera luikahti vikkelästi aina johtamisen suuntaan. Opettaja käskikin unohtaa laukanvaihtoyrityksen ja keskittymään reittiin. Tätä neuvoa totellessa saimme vähän parempia reittejä, ja laukkakin vaihtui yleensä viimeistään kaarteessa. Hypyissä ei varsinaisesti ollut ennen rataa ongelmia. Muutaman kerran tosin arvioin hevosen lähtemisen hyppyyn väärin ja jäin matkasta, mutta pääosin meni ihan ok.

Radan ratsastimme kahdesti. Ensimmäisellä kierroksella trippelille tuli töksähtävä minihyppy, mutta sentään kavalettipysty meni hyvin. Laukkakin taisi jäädä vaihtumatta ja mahdoin survoa jonkinlaisen laukanvaihtoyritelmän siihen, mukaan mahtui toki ristilaukkaa. Kolmosella taisin lakata tekemästä yhtään mitään oikein, jolloin Pera luikahti vissiin ainakin neljästi vasemmalta esteen ohi. Ensimmäisestä ohituksesta korotin jännitystilani moninkertaiseksi ja pari kertaa taisin itse ohjata hevosen väistämään esteen. Otin sen sitten mieluummin kuin mahdollisen stopin esteelle. Mahtuipa samalle esteelle myös sellainen näytös, että Pera hyppäsikin minivauhdista esteen, jolloin jäin matkasta ja jouduin kääntämään pois ennen nelosta. Lopulta pääsimme jotenkuten sekä kolmosen että nelosen yli ja matka saattoi jatkua viimeiselle esteelle. Onneksi se oli kavaletti, joten sen yli päästiin ihan ok.

Opettajalta tuli noottia siitä, etten yrittänyt välissä ratsastaa ollenkaan, vaan annoin hevosen tehdä mitä se halusi. Erittäin aiheellinen huomautus, mutta oma jännittäminen vei kyvyn tehdä mitään. Todennäköisesti Pera olisi alkanut toimia, kun olisin vain tomerasti sille kertonut, että nyt polle keskityt ja hyppäät nämä esteet tutulla, hyvällä tyylilläsi. Mutta ehei, nynnyminä keskittyi pelkäämään ja jännittämään, josta tämä säikkykavio sai lisävirtaa. Toisella kierroksella yritin sitten jo vähän ratsastaa. Opettaja komensi ottamaan laukanvaihdot ravin kautta, jotta voisin aina hetken ottaa rauhallisemmin hevosen kanssa. Pera tosin oli näistä vähän eri mieltä, sillä sitä piti jarruttaa melkoisesti, että se suostui siirtymään raviin. Nyt rata kuitenkin meni muuten hyvin, mutta keskittymiskyky loppui viimeiselle esteelle, jossa arvelin hevosen lähtevän hyppyyn kaukaa, mutta se ottikin vielä askeleen. Sukeltelin sitten hyvin tyylittömästi matkassa kavaletin yli.

Että sellainen kerta. Tunnin jälkeen päällimmäisenä tunteena oli melkoinen harmitus ja ärsyyntyminen omaan nynnyilyyn. Harmitusta aiheutti se, että nyt jo toista kertaa meno Peran kanssa ei ollut niin sujuvaa kuin valmennuksen parilla ensimmäisellä kerralla. En oikein tajua, mitä tässä välissä on päässyt tapahtumaan. Ilmeisesti jännityn hevosen ensimmäisestä tempusta jo sen verran, etten osaa enää rentoutua. Hevonen puolestaan huomaa tämän ja jatkaa hölmöilyään. Tuloksena on sitten ratsukko, josta sekä hevonen että kuski jännäävät ja säikkyvät asioita. Kun tähän vielä yhdistää tavoitteen päästä esteiden yli, on melkoinen soppa valmis.

Videoista kiitos Noralle!