Viime kerralla Virpitallien tunnilla opettaja kyseli, josko haluaisimme hypellä tällä kertaa esteitä. Porukan esteintoilijat huusivat isompaan ääneen, joten tänään vuorossa oli estetunti. Pollekseni sain uuden tuttavuuden: kuusivuotiaan Pipars-ruunan, jonka säkäkorkeus on noin 150 senttiä. Leveyttä hevosella tuntui olevan enemmän, sillä ulkomuodoltaan se muistutti enemmän erittäin hyvin syönyttä pullaponia kuin minkään sortin hevosta. Yritäpä siinä antaa sitten pohkeita, kun tuntuu, että jalat uppoavat pehmoisiin kylkiin ikuisiksi ajoiksi. Koulupuolelta hevosesta tuumataan, että se osaa sitä hienosti nuoresta iästä huolimatta, ja estepuolella se taitaa 80 sentin radan.
Alkuverkat saimme mennä kohtuullisen itsenäisesti. Piparsin askeleet olivat mielestäni vähän ponimaisia, joten meno tuntui hitaalta. Pyytelin sitten vauhtia, mutta pyynnöt vähän vaimenivat hyvin pehmustetuille kyljille. Pipars tykkäsi myös ravissa ja etenkin laukassa muuttua melkoisen etupainoiseksi, joten sain yrittää keksiä, miten pollea saisi vähän enemmän takajalkojensa päälle. Vinkkinä tuli nojata itse vähän taakse, nostaa pidätteillä päätä ylemmäs ja pyytää pohkeilla liikettä takapäähän. Hetkittäin meno helpottui, mutta aika nopeasti taisin itse nytkähtää eteen, jolloin hevonen seurasi muitta mutkitta perässä. Laukassa polle myös puski hivenen molemmissa kierroksissa sisään, mutta oli kohtuullisesti korjattavissa. Hevosiin haettiin liikettä kevyessä istunnassa, mikäli oli aika helppoa Piparsin laukassa.
Ensimmäisenä treeninä otimme kääntämistä puomien avulla. Ensimmäisen kierroksen verran tulimme ravissa vasemmassa kierroksessa ja ylitimme kolme puomia, joilla sai aina kääntää hivenen seuraavalle. Meillä meni muuten ok, mutta opettaja tuumasi menomme olleen vähän kiireistä. Taas tämä vauhtisokeus, sillä minusta menimme aika laiskasti. Toisen kierroksen sai tulla jo ravissa ja taisipa puomeista nousta toinen pää ilmaan. Muuten ok, mutta Pipars otti ainakin viimeisellä puomilla isomman loikan ja vähän nytkähdin siihen mukaan. Laukkakin vaihtui vääräksi viimeisellä puomilla, hups.
Sitten hypättiin oikeassa kierroksessa pelkkä ristikko. Ensimmäinen kierros meni ihan hyvin, vaikka Pipars laukkasikin varsin etupainoisena. Yli mentiin ongelmitta, ja opettajalta tuli kehuja. Taidankin keskittyä jatkossa ristikkoluokkaan, kun siellä tulee näitä onnistumisia näemmä helpoiten. Ristikko nousi vielä pystyksi, johon meillä tuli myös ihan toimivat hypyt. Opettaja oli ohjeistanut nostamaan hevosen pään jo kaarteessa, mikä auttoi siinä onnistuessa. En ole hetkeen mennyt esteitä näin etupainoisella hevosella, joten oli vähän haastetta saada hevosta kevyemmäksi edestä. Onneksi Pipars vaikutti tykkäävän esteistä, joten yli mentiin etupainoisenakin.
Seuraavaksi otettiin kääntämistreeniä. Oikeassa kierroksessa hypättiin okseri ja siitä kurvattiin aikaisemmasta kuviosta tutulle pystylle. Okseri meni ok, vaikka vähän laiskasti, mutta laukka sammui kaarteeseen. Tultiin sitten ravia pätkä, kunnes saatiin laukka nousemaan. Toisella kierroksella meni höpöksi, kun laukka sammui pahemman kerran ja ympyrästä huolimatta polle pysyi sinnikkäästi ravissa. Olin sitten ihan matkustajana selässä, kun luulin hevosen ylittävän esteen ravissa. Ratsastuksen sijaan kikattelin ravilähestymisessä, ja polle pysähtyi esteelle. Ei siitä ollut kumpikaan yhtään aikeissa mennä yli. Otettiin sitten uusi lähestyminen laukassa ja tällä kertaa mentiin yli. Näemmä tuo kaasu tulee mukaan joka toinen kerta.
Lopuksi hypättiin vielä pystyä kahdeksikolla siten, että matkaan lähdettiin vasemmassa kierroksessa, kurvattiin taas aika tiukasti pystylle, siitä oikealle, pystylle ja vasemmalle. Lähdin matkaan aika laiskalla laukalla, joten se sammui melko tehokkaasti ensimmäiseen kaarteeseen ja hyppy oli aika kehno. Ei saatu sitten tehtyä opettajan toivomaan tiukempaa kaarretta, vaan piti ottaa pidempi reitti. Laukka rullasi ehkä aavistuksen paremmin toiselle hypylle, mutta en ollut kovin tyytyväinen omaan ratsastukseeni. En ymmärrä, miten voi olla näin vaikeaa herätä ja ratsastaa kunnolla. Ei se pollekaan ala töitä yksin paiskia, joten hommat menevät sitten näin. Murehdin asiaa opettajalle, mutta tämä vain tuumasi, että hyvin se hyppy meni. Niin mutta miten se kaikki muu ennen hyppyä? Aika ei kuitenkaan riittänyt uusimiseen, joten itselle jäi vähän harmitus, vaikka opettaja yritti tsempata. Sen siitä saa, kun ei malta keskittyä ja ratsastaa, vaan huitelee miten sattuu. Hää-hää, tumpelo.
Yleisfiilis Piparsista jäi plussan puolelle. Uskoisin kyllä, että sille tekisi todella hyvää saada ylimääräisiä kiloja vähemmäksi, niin liikkuminenkin varmasti helpottuisi. Nyt välillä tuntui, että koetin saada kunnon pullaponia viritettyä esteratsuksi, mutta puutteellisen osaamiseni takia se jäi vähän toiveeksi. Pipars oli kuitenkin ihan kohtuullisen halukas liikkumaan aina hetkittäin itse, mutta pollella tahtoi kunto loppua. Olihan tuntimme sille jo toinen estetunti samalle päivää ja vielä peräkkäisinä mentynä.
Oma ratsastaminen oli puutteellista pohkeiden kanssa eikä etupainoisen hevosen kanssa auttanut se, että itse tahtoi jumahtaa sinne eteen. Plussaa siitä, että tunti meni rennosti eikä tarvinnut jännittää. Esteet pysyivät pikkuisina, maksimikorkeus taisi olla se 60 senttiä. Tällä kertaa en kuitenkaan tainnut koko tunnin aikana herätä ratsastamaan hevosta sen vaatimalla tavalla. Ehkäpä sitä jokin toinen kerta voisi koettaa muistaa, ettei ole yksin sillä tunnilla, vaan hevonenkin on mukana.
