Verkkahyppyinä mentiin aluksi ristikkona vasemmassa kierroksessa estettä numero kolme. Parin hypyn jälkeen se nostettiin 70 senttiin, sillä valmennuksen ratsastajista osa on menossa sunnuntain kisoihin juuri kyseiseen luokkaan. Toisena verkkahyppynä mentiin viitosokseria. Opettajalta tuli kommenttia, että meidän tulisi tulla rohkeammalla laukalla, jolloin yllättävästäkin paikasta lähtevät hypyt olisivat sujuvampia. Muuten hypyt olivat ok, mutta kerran okserilla Pera ottikin yhden ylimääräisen askeleen ja sukeltaessani hyppyyn hukkasin molemmat jalustimet. Kyydissä kuitenkin pysyttiin, joten siitäkin selvittiin. Olin erityisen iloinen siitä, että vaikka Pera muutamat kerrat lähti hyppyyn kauempaa, tunsin sen ja pysyin kivasti mukana.
Sitten päästiinkin jo hyppäämään rata. Esteet 1-6 ratsastettiin perusratamaisesti ja puolestaan esteet 7-10 olivat ikään kuin uusintarata. Ensimmäisellä kierroksella keskeisimmät mokat olivat johtamisen puute ja opettajan antamana noottia ne, että jäin hoputtamaan hevosta koko radan ajan. Johtamisen puutteen takia Pera ei osannut vaihtaa laukkaa ennen kuin hypyn jälkeen kaarteessa sitä pyytäessäni. Tuloksena oli aina hetki ristilaukkaa, mikä hidastutti menoa. Hoputtamaan jäin sitten sen takia, kun tunnin alusta olin saanut komennuksen mennä reippaampaa laukkaa. Opettaja sanoikin, että hoputtamisen sijaan pitää oppia tuntemaan, milloin hevonen menee toivottua laukkaa ja antaa sen silloin olla rauhassa. Hyppyihin kuitenkin olen tyytyväinen samoin kuin suurimpaan osaan reiteistä. Oma keskittyminen kuitenkin herpaantui esteen kahdeksan jälkeen, jolloin en ratsastanut parhaalla mahdollisella tavalla ysille, jolloin puomi kopsahti alas. Harmillista, toivottavasti keskityn kisoissa paremmin.
Toiselle kierrokselle lähdin vähän maltillisemmalla mielellä. Muistin myös vähän paremmin johtaa, jolloin sain Peran muutaman kerran vaihtamaan laukan hypyssä. Meno oli tasaisempaa, mutta samalla mielestäni myös hitaampaa. Pera kuitenkin reipastui helposti pyynnöistäni, joten sinällään sitä oli helppo ratsastaa, kun tiesi sen reagoivan heti pyydettäessä. Esteet ylittyivät hyvin ja ponnistuspaikat oli helppo nähdä, jolloin hyppyyn mukautuminen sujui. Itselle plussaa siitä, että katse pysyi valtaosan ajasta eteenpäin ja kohti seuraavaa estettä. Tällä kertaa muistin myös kolmos- ja nelosesteiden pidemmän välin aikana tarkistaa, että hevonen on kuulolla eikä mene omia menojaan. Opettajalta tuli hyväksyntä suorituksellemme sekä vinkki, että puolivälissä rataa Peraa kannattaa vähän rentouttaa esimerkiksi kehumalla. Muuten se saattaa vähän jännittyä ja ottaa kierroksia. Tätä nähtiinkin vähän radan ensimmäisellä suorituskerralla, kun kaiken huipuksi vielä itse hoputin hevosta.
Kaiken kaikkiaan tästä vähän kuin kenraaliharjoituksena tehdystä estetunnista jäi positiviinen fiilis sunnuntaita ajatellen. Tällä kertaa Pera ei kyttäillyt mitään niin, että se olisi häirinnyt omaa keskittymistä. Eikä se myöskään mutkitellut tai epäröinyt hypätä, vaikka kakkoseste oli noppakoristeinen, neloseste portti ja kuutosen alla oli muurilaatikko. Kunhan muistan olla yhtä luottavaisella mielellä kuin tänään, pyytää hevosen tasaiseen, mutta sujuvaan laukkaan sekä johtaa, niin esteradan pitäisi toivottavasti mennä hyvin, kun tavoitteenani on puhdas, hyvin ratsastettu suoritus.
