Tänään sitten oli vuorossa pitkästä aikaa opetuksellista kouluvääntöä. Ajatus ei kauheasti houkutellut, mutta onneksi olin saanut ihan kivan pollen, nimittäin Rappenin. Vaikka norjalaisherraa en osaakaan ratsastaa, niin on se silti mukavan reipas polle. Olin ennakkoon pelännyt, että saan Tapsan tai Hessun kaltaisen tahmakavion, mutta onni sattui reippauden kohdalla matkaan.
Tunnin treeninä oli pohkeenväistö. Homma aloitettiin heti käynnistä tekemällä pitkän sivun alusta noin kolmen portaan verran väistöjä suoristushetket välissä muistaen. Rappen väisti mukavan helposti, ja luulin pitäväni katseen oikein, mutta sorruin muutamia kertoja tuijottelemaan hevosta. Opettajalta tulikin korjauksena, että katse väistön suuntaan ja vähän jopa ylävartaloa sinnepäin. Näin istunta muuttuisi samalla oikein, ja painoavut auttoivat kertomaan hevoselle, mitä nyt oli tarkoitus tehdä.
Kun tajusin sekä katsoa että vähän kääntyä oikeaan suuntaan, helpottui väistö huomattavasti. Rappen on herkkä istunnalle, joten se oli varmasti mielissään, kun en sillä yrittänyt vängätä istunnallani toista ja pohkeilla kertoa kolmatta. Väistöissä sain kuitenkin huolehtia, ettei Rappen koettanut puskea väistön vastaiselta puolelta karkuun, ja että se malttoi suoristua myös väistöjen välissä. Sekä käynnissä että ravissa väistö oikealle tuntui helpommalta. Vasemmalle väistättäessä en osannut kontrolloida hevosen ulkopuolta, jolloin se pääsi karkaamaan sieltä.
Ravissa Rappen tahtoi välillä puksuttaa liian reippaasti. Sain siis keskittyä jarruttelemaan, mutta en saanut pidätteitä koko tunnin aikana niin hyvin läpi, etten olisi aina vähän joutunut säätämään. Ulkopuolelta sai olla melkoisen jämäkkänä ravissa, mutta yritin silti muistaa höllätä etenkin sisältä hyvinä hetkinä. Ravissa opettajalta tuli kommenttia, että Rappenin kanssa saa tehdä tiuhempaan tahtiin väistöjen jälkeisiä suoristuksia ja paluita väistöihin, jottei se pääsisi painamaan toiseen suuntaan. Kun sain itseni kasaan, hevosen ulkopuolen hallintaan sekä ravin sopivaan tahtiin, menivät väistöt ihan kivasti.
Lopuksi kuvioon lisättiin laukannosto ensimmäisen ravissa tehdyn väistöpätkän jälkeen. Tarkoituksena oli saada laukka nousemaan suorana ja jatkamaan siitä edelleen suorana ennen kaartamista lyhyelle sivulle. Meillä tämä kuvio onnistui varsin näpsäkästi oikeassa kierroksessa. Laukat nousivat oikein, ja pääsimme hyvin suoraan sivun loppuun saakka. Rappen tosin viiletti laukkaa oman mielensä mukaan, kun en osannut pyytää siltä rauhallisempaa menoa muutoin kuin ympyröiden avulla. Toisaalta pakko myöntää, että oli ihan hauskaa viilettää päättömästi. Tasaisella kun tuollainen vauhti ei haittaa etenkään, kun pollena on melkoinen rautahermo Rappen.
Vasemmassa kierroksessa Rappen alkoi innostua laukkaamisesta ja tepasteli ravia malttamattomana. Väistöavut se yritti tulkita laukka-avuiksi ja unohti väistön. Muutaman kerran otin kuvion käynnissä, jolloin sain väistön tehtyä paremmin samoin kuin laukannoston. Tässä suunnassa Rappen tahtoi vähän seilata joko takaisin uralle tai keskemmäs kenttää. Tässä saikin olla vartioimassa hevosen molempia puolia, jotta pysyimme suunnilleen suorassa. Edelleenkään minulla ei ollut paljon sanottavaa laukan vauhtiin suoralla, sillä pidätteeni Rappen tulkitsi aina hurjaksi kipitysraviksi. Ilmeisesti pohkeeni eivät olleet tuntumalla noissa pidätehetkissä, kun polle käsitti rauhoittamispidätteeni siirtymäpyynnöksi raviin.
Tunnin aikana sain Rappenia pyöristymään muutamia kertoja ympyröiden avulla. Helppoa ei ollut, sillä ulko-ohjan ja sisäpohkeen yhteistyö ei oikein tuntunut toimivan. Rappenille sai ottaa aika tukevan ulko-ohjan samoin kuin pyytää sisäpohkeella ennen kuin mitään tapahtui. Ravissa taisin saada pyöreyttä ehkä parin askeleen verran. Loppuraveissa pyörittelimme pääty-ympyröitä paikkaa lävistäjän kautta vaihtaen. Tavoitteena oli saada hevosen venyttämään eteen ja alas, mitä Rappen tekikin aika kohtalaisen kivasti. Tunti oli ihan kiva, vaikka olisin toivonut keksiväni taas hitusen paremmin, miten Rappenin saa antamaan useammin periksi. Lisäksi olisi toki ollut jännää osata ratsastaa hevosta laukassa, mutta kaikkea ei voi näemmä yhden tunnin aikana tajuta.
