Jiihaa, ratsu reima!

Mikä lie huono tuuri mukana, mutta jo toista kertaa omalla tunnillani minulle oli unohdettu jakaa hevonen. Marssin sitten listan kanssa opettajan tykö, jossa selvisi vaihtoehtoja puomitunnille olevan tasan kaksi: Mortti ja Ruusu. Haaveilin aluksi Ruususta, joka taitaa olla toisinaan tallin Tamma ison kirjaimen arvoisesti. Opettaja kuitenkin kehui tamman olevan puomeilla näppärä, mutta jostain syystä mieleeni palautuivat sen vinkaus ja pukki -yhdistelmät, joten vähän epäilytti. Kävin myös karsinassa mittailemassa tätä noin 145-senttistä tammaa, ja se vaikutti kyllä pienemmältä. En sitten hennonnut kiusata tammaa saati tohtinut kokeilla, miten kemiamme olisi kohdanneet, joten otin Mortin. Nyt toisaalta vähän harmittaa, olisihan sitä pitänyt testata uusi polle, vaikka jalat olisivatkin roikkuneet ilmassa.

Mortti oli alkuverkassa melkoisen laiska. Vauhtia sai pyydellä vähän väliä enkä oikein keksinyt, miten olisin saanut sen pysymään tasaisessa liikkeessä. Ympyrät sujuivat muuten ok, mutta vauhti tahtoi hiipua niiden aikana. Jotenkin tuntui, etten saanut hyvää tuntumaa hevoseen, vaikka yritin keräillä ohjia paremmin käteen ja pyytää pohkeilla pollea liikkumaan. Takapäässä ei silti tuntunut olevan potkua ja etupää oli jotenkin löysä. Melkoinen yhdistelmä. Alkuverkassa ravailimme myös kolmea puomia molempiin suuntiin, jotka löytyvät tuosta radasta kohdista 1-3. Mortti ravasi puomit kohtalaisen tasaisesti ja pääsimme niistä keskeltä yli.

Sitten siirryttiinkin jo laukkatehtäviin. Ensimmäisenä tehtävänä oli laukata aiemmin ravissa ylitetyt kolme puomia (1-3) vähän lyhyemmässä, mutta silti aktiivisessa laukassa. Väleihin tavoiteltiin neljää ja kuutta askelta. Otin tuon lyhyen laukan ajatuksen turhan vakavasti ja menimme ekan välin viidellä. Toiselle kierrokselle tsemppasin, ja kuvio meni kivasti neljällä ja kuudella. Saimme rytmistä Mortin kanssa hyvin kiinni, sillä vaikka tehtävän suuntaa vaihdettiin (3-1), saimme laukat pysymään toivotuissa. Oli kuitenkin jännä huomata, että Mortilla sai laukata vähän enemmän, jotta päästiin vaadittuihin askelmääriin. Peralla tehtävä olisi mennyt sillä normaalilla laukalla kummempia miettimättä.

Tämän jälkeen päästiin kokeilemaan, josko se laukka vaihtuisi. Kuviona oli kaarevalla linjalla olleet puomit (1 ja 4), joita lähdettiin ylittämään oikeassa kierroksessa tarkoituksena saada laukka toisen puomin kohdalla vasemmaksi. Tajusin tässä vaiheessa, että Mortti pitäisi saada kunnon laukkaan, jotta olisi mitään mahdollisuutta saada laukkaa vaihtumaan. Muistan ainakin kerran saaneni laukan vaihtumaan puomilla, joten olin tosi tyytyväinen Morttiin. Olemme kerran aikaisemmin yrittäneet esteen avulla vaihdella laukkaa eikä siitä tullut mitään. Nyt oli ilahduttavaa, että ainakin sen kerran sain puomin avulla Mortin vaihtamaan laukan. Parilla kerralla mentiin ravin kautta, mutta siinäkin polle oli kuulolla ja nosti uuden laukan ihan hyvin.

Seuraavaksi testattiin vielä kääntämistä lähtemällä pitkältä sivulta kohtuullisen tiukalla kaarteella vasemmalle, laukkaamalla muutaman laukka-askeleen päässä ollut puomi ja jatkaen siitä vielä toisen puomin yli (4 ja 1). Kaarteet menivät pääosin ok, vaikka laukka vähän sammui. Olisin kuitenkin saanut kääntää ulkopuolelta tehokkaammin, sillä muutamana kertana Mortti vähän valui ulos. Tehtävän lopussa hevonen piti vielä pysäyttää. Mortti seisahtui ihan ok, ja oli kiva huomata sen kuuntelevan pidätteitä, vaikka vähän hoputin sitä laukassa kaahaamaan.

Lopuksi sitten mentiin puomirata, jonka voi yrittää tajuta tuosta kuviosta katsomalla puomit 1-7. Tässä vaiheessa olin jo villiintynyt laukkaamisen kanssa ja yleinen teemani taisi olla jotain tyyliin jiihaa, ratsu reima! Päästelin siis Mortin kanssa vähän kaahottavaakin laukkaa, mutta kun se oli kivaa. Ei se nyt niin nopeaa ollut, mutta häseltämiseksi se meni. Ensimmäisellä kierroksella laukka jäi vaihtumatta tuossa suunnanmuutoskohdassa, joten ravin kautta piti vaihtaa ennen kahta viimeistä puomia. Muutenkin meno oli vähän epätasaista, välissä spurtattiin, sitten hyydyttiin. Opettajalta tulikin tästä noottia ja saimme ottaa koko tehtävän uusiksi. Otin pitkällä sivulla kunnolla laukkaa, ja opettaja huuteli ottamaan kaarteessa vähän jo kiinni. Yritin sitten löytää hyvän laukan, mutta tässä vaiheessa Mortti tuntui vähän hyytyvän. Yritin sitten olla itse häseltämättä liikaa ja kannustaa hevosta maltilla. Tällä kertaa meno oli vähän hallitumpaa ja saimme laukankin vaihtumaan puomilla, jotain hyvää siis.

Korvasin sitten ilmeisesti tänään torstailta matkasta jääneen vauhdin. Jotenkin oli vain tosi kivaa mennä puomeja, kun niillä ei pelota ja toisaalta niillä saa laukata vähän reippaammin. Pitäisi vain muistaa, että vielä tällainen hoplaa-meno on aika huolimatonta ratsastusta. Kyllähän reippaasti saa mennä, mutta silloinkin pitäisi myös pystyä ratsastamaan tarkasti. Mortti oli kuitenkin kiva siinä vaiheessa, kun sekin alkoi vähän innostua menosta. Kouluväännössä en Mortin kanssa pääse samalle aaltopituudelle, mutta sentään tällä reippaasti vaan, raipatirai -tunnilla oltiin samoilla aaltopituuksilla. Loppuraveissa Mortti innostui vielä ja tarjosi melkoisen reipasta ravia. Totesinkin pollen seuraavaksi ottaneelle ratsastajalle, että on Mortti ainakin hyvin lämmitelty, jos ei muuta. Kiva kerta, sillä ei aina tarvitse ratsastaa naama mutrussa. (Eihän?)