Alkuverkka mentiin itsenäisesti. Pera tykkäsi kytätä se peili- että ovipäätyä, mikä tuotti vähän vaikeuksia. Olin kyllä tunnin alussa esitellyt peilipäädyn Peralle, mutta kerta toisen jälkeen se vähän kiemurteli päädyissä. Verkassa polle oli tuttuun tapaan aika puhditon. Ravia sai hoputtaa, ja raippamuistutuksesta Pera otti pari reippaampaa askelta, kunnes palautui taas mönkimiseen. Laukassa tunsin taas menevän edestakaisin satulassa, ja Pera myös laukkasi aavistuksen tarmottomasti. Se kuitenkin kääntyi hyvin ja otti pidätteet vastaan, joten ihan pieleen ei menty. Silti estepuolella olisi kuitenkin aina myös varmistettava, että se kaasukin on noiden muiden lisäksi matkassa.
Laukka vaihtui puomilla, jes!
Hieman nynnyvauhti jäänyt päälle.
Tässäpä seuraavaksi sitten jo ratapiirros. Ihan noin ahdasta ei ollut, mutta olen hyvin onneton jäljentämään ratoja tismalleen oikein. Tällä kertaa vältän taas pitkän postauksen ja kirjaan ylös huomiot radalta, joka sisälsi aikaisemmin tehdyt hypyt.
Ja sama selostus videona.
Tunnin muut hypyt olivat menneet pääosin ihan ok. Meno olisi kuitenkin saanut olla monena hetkenä paljon napakampaa, nyt tahdoin turvautua hissutteluun. Ilmeisesti jänistelin sitten vauhdin hakemisesta, kun Pera oli niin ahkerasti vilkuillut noita päätyjä. Hölmö valinta, sillä vaikka hypyt menivät ihan ok, olisi meno ollut paljon sujuvampaa kunnollisella laukalla. Risuja tästä ja paljon kuskin nynnyilylle. Opettajalta ei tosin tainnut tulla kommenttia tästä vauhdin puutteesta. Tiet puolestaan olivat ihan ok muuten, paitsi vähän tiukemmin ratsastettu lähestyminen tuolle 3/9-esteelle tahtoi aina vähän mennä takkuisesti. Unohdin käyttää sisäpohjetta, jolloin Pera aina tuppasi liiraamaan sitä kautta. Pisteitä antaisin kuitenkin siitä, että katse ja hyppyihin mukautuminen olivat mielestäni pääosin ainakin toimivia.
Tunnin jännin este hevosten mielestä oli tuo numero kahdeksan, joka oli hevoskuvioinen portti hypättynä niin, että kuvio jäi juuri toiselle puolelle. Sitä hypättiin ennen rataa omana tehtävänään, ja ensimmäisellä kerralla suuntasin sitä kohti Peran kanssa ihan tavallisesti. Lähestymisessä ei ollut minussa mitään vikaa, ja hevonenkin laukkasi ihan jees. Kuitenkin juuri lähtiessäni hyppyyn teki Pera stopin. Kippasin sitten oikealle puolelle, mutta kaikeksi onneksi Pera pysyi rauhallisesti paikoillaan, jolloin sain kavuttua takaisin kyytiin. Hämmästyin tästä täysin puskasta tulleesta kiellosta. En yhtään tajua, mitä siinä tapahtui. Pera ei yhtään antanut viitettä, että portti hirvitti sitä. Kaikeksi onneksi kielto oli sen verran turvallinen, etten alkanut jännittää esteen ylittämistä. Toisella lähestymisellä pidin pohkeet lähellä, jolloin Pera ylitti esteen mutkitta. Sama este hirvitti myös kolmea muutakin ratsua. Kaapo oli ainoa, joka tyytyi vähän vilkaisemaan estettä ja ylittämään sen jo ensimmäisellä kerralla.
Kenties ajautuminen oikealle aiheutti kiellon? Niin tai sitten tuo nynny vauhti.
Tunnin keskeisenä antina oli noiden vähän tiukempien reittien ratsastaminen. Esteet pysyivät tästä johtuen hyvin maltillisena, korkein taisi olla 60 senttiä. Ihan hyvä sinällään, sillä parilla valitsemallani tiellä olisi voinut tulla kielto, jos edessä olisi ollut isompi este. Pääosin olen tuntiin tyytyväinen, sillä opettajalta ei tainnut tulla juuri noottia menostamme. Tietysti tuo nynnyvauhti jäi kaihertamaan, mutta olenpahan taas ensi kerralla toivottavasti vähän tarkempi sen kanssa. Jospa sitten myös vältyttäisiin tuollaiselta yllättävältä kiellolta.
Videoista kiitos Noralle!