Puolen vuoden tauko Hessusta ei ollut luonnollisesti tehnyt hyvää niin sanotulle yhteistyöllemme. Sitä tosin ei juuri koskaan ole ollutkaan, joten sinällään tauon aikana emme olleet menettäneetkään mitään. Tunnin treeninä oli askeleen lyhentäminen ja ajatus kokoamisesta sen avulla. Hessun kanssa suurin ongelmani on kyvyttömyyteni saada sitä liikkumaan oikeasti ja toisekseen yhtään lyhentämään sen kilometrirunkoa.
Alkuverkkana humputeltiin ravit ja laukat ilman suurempaa tavoitetta. Tarkoituksena oli vain saada hevonen liikkumaan itse rennosti eteen. Jo ravissa huhkin itseni uuvuksiin, kun Hessu ei millään halunnut mennä köpöttelyravia lujempaa. Arvelin ongelmaksi sen, että jään ähertämään ja pahimmassa tapauksessa pusertamaan selkään, jolloin hevosen viimeinenkin liikkumishalu katoaa. Yritin tosin liikkumispyyntöjen jälkeen aina rentoutua, mutta ilmeisesti en onnistunut siinä tai sitten pyyntö ei alun perinkään mennyt läpi. Laukassa tihkas meno jatkui, ja hätäkeinona otin pitkille sivuille kevyen istunnan ja yritin usuttaa hevosta siinä laukkaan. Hieno ajatus, mutta toteutus käytännön tasolla melkoisen pyöreä nolla.
Askeleen lyhentäminen tehtiin aina kulmiin. Ensin aloitettiin käynnissä. Yritin saada Hessua liikkumaan muualla vähän reippaammin, mutta meno oli edelleen tahmeaa. Askeleen lyhentämisessä hevonen puolestaan muuttui vieläkin raskaammaksi edestä ja lyhentämisestä tuli vähän kinastelua. Jäin varmasti liikaa ohjaan kiinni, johon Hessu reagoi painamalla vastaan. Kokeilin sitten saada tuntuman kunnolla ulko-ohjalle ja pistää sisäpohkeeni töihin. Melkoisesti sain tehdä hommia ennen kuin Hessu antoi yhtään periksi. Parisen kertaa hevonen pyöristyi paremmin ja keveni ilahduttavasti edestä. Mutta koska meno oli hiippailua, venähti Hessu vikkelästi takaisin pitkäksi ja etupainoiseksi kulkijaksi. Vähitellen sain lyhennystä vähän tehtyä, mutta takapää ei ollut kovin aktiivisena, jolloin palautuminen normaaliin käyntiin oli onnetonta.
Seuraavaksi siirryttiin ottamaan lyhyestä käynnistä lyhyt ravi. Arvata saattaa, että ponnettoman menon takia ravi ei meinannut nousta, vaan Hessu jäi mieluummin hiippailemaan käyntiä. Lopulta ravikin irtosi, mutta niinä hetkinä hevonen venytti itsensä taas pitkäksi ja ne pikkuriikkisetkin onnistumiset käynnissä katosivat. Ravikaan ei kauheasti kulkenut, joten sinällään hevonen oli helppo saada hitaaseen menoon, mutta peilistä tarkastettuna askel ei varsinaisesti ollut lyhyt. Tahti vain oli hidas.
Ravissa kuitenkin aloin kiinnittää huomiota, että pollen pää nyökähti aina välillä vasemmalle. Satulaan en sitä tuntenut, mutta menoa kytätessä nyökähdys toistui ravissa kerta toisen jälkeen hieman. Kysyin sitten asiasta opettajalta, joka pisti meidät ravaamaan suoraan harjoitusravissa. Polle liikkui melkoisen hitaasti, ja jonkin aikaa menoa tuijotellessa opettaja sanoi, ettei se onnu kunnolla, mutta ei ole priimaakaan. Hän myös kertoi, että Hessu ei ottanut oikealla jalalla yhtä pitkää askelta ravissa kuin vasemmalla, vaan ikään kuin pudotti jalan maahan kesken kaiken. Vastaavaa menoa hän ei ollut aiemmin Hessulta nähnyt ja kertoipa myös pollen muutenkin liikkuneen aika haluttomasti viime aikoina. Tämä riitti siihen, että päätin mieluummin jättää tunnin kesken kuin mahdollisesti pahentaa tilannetta. Tutkiskelin vielä karsinassa Hessun jalat, mutta mitään minun silmiini näkyvää en niissä huomannut. Toivottavasti sillä oli vain jonkinlainen pieni jumi, joka menee itsestään ohi.
Puolen tunnin ratsastus oli kyllä melkoista sähellystä minulta. Osa Hessun nahkeudusta saattoi hyvin johtua jalasta, joten jäin harmittelemaan, etten huomannut sitä aiemmin. Toisaalta puolikin tuntia riitti siihen, että tajusin olevani vieläkin kehno ratsastamaan Hessua oikein. Ehkäpä voisin taas pitää puolen vuoden tuumaustauon ennen kuin yritän uudelleen. Tai sitten voisin valaistua ja oppia ratsastamaan.
