Koska tämän viikon muut ratsastelut sujahtivat estehyppelyissä, löi pää tyhjää koulutreenin keksimiseksi Veronaa varten. Lopulta sitten päätin testailla kääntämistä pitäen hevosen mahdollisimman suorana sekä pohkeenväistöjä. Kääntämisiä treenailin käynnissä ja ravissa samalla verrytellen. Käynnissä homma sujui mielestäni aika kivasti. Ainakin selästä käsin näytti ja tuntui, että Verona lähti kääntymään suorana koettamatta luikahtaa vikkelästi pyydettyyn suuntaan. Treeni oli itselle hyödyllinen juuri ulkoapujen käytön treenaamiseksi. Ravissakin saimme mielestäni käännyttyä ihan kivasti ilman kummempia ongelmia.
Pohkeenväistöt tein puolestaan lävistäjää myöten. Käynnissä meno oli kohtalaisen tahmeaa ja vasemmalle väistättäminen kumman hankalaa. Nakkasin sitten jalustimet pois toiveena saada istuntaa tehokkaammin käyttöön samoin kuin pohkeita. Hetkittäin sain Veronaa väistämään ihan ok, mutta edelleen vauhti jäi matkasta. Osaisin kuitenkin hellittää ohjista aina aika ajoin, mihin olin tyytyväinen. Pitäisi valaistua sen suhteen, miten saan hevosen sekä väistämään että kulkemaan edelleen tarmokkaasti. Nyt jommastakummasta on aina tingittävä, ellei hevonen sitten satu olemaan itsekseen reippaasti kulkeva tapaus. Väistöissä ongelmanani on unohtaa kerta toisen jälkeen se toinen pohje, joka ei juuri sillä hetkellä väistätä hevosta. Jos sen saisi toimimaan, voisi se ehkä osaltaan yrittää pitää huolta hevosen liikkumisesta.
Ravissa väistöhomma meni melkoisesti pieleen. Jostain syystä pohkeeni lakkasivat tarkoittamasta liki mitään, jolloin Verona vain humputteli väistöyrityksistäni piittaamatta. Ihmettelin menoa tovin ja yritin ratkoa sitä ottamalla hevosta lyhyempään raviin. Tällä sain muutamia onnistuneita askelia, mutta melkoisesti pohkeella sai pyydellä ennen kuin sain reaktiota. Olin vähän ihmeissäni, sillä yleensä olen muutaman kokeilun jälkeen alkanut saada pohkeita edes auttavasti käytettyä, mutta nyt mentiin monet pätkät miten sattuu. Ilmeisesti osasyynä epäonnistumiseen oli se, että jäin säätämään ohjien kanssa kaikkea turhaa. Roikuin myös hävettävän paljon sisäohjassa, kun oikeasti olisi pitänyt ottaa käyttöön ulko-ohjan ja sisäpohjan yhteistyö. Nakkasin jalustimet muutamia kertoja jalasta, jolloin sain vähän parempia hetkiä. Ilmeisesti istuntanikin oli sitten päin prinkkalaa jalustimien kanssa.
Laukassa pyörittelin ympyröitä ja testailin siirtymiä raviin aina keskihalkaisijalla. Laukat molempiin suuntiin nousivat alussa vähän laiskasti, mutta niitä seuranneet nostot olivat ihan ok. Yritin keskittyä ajattelemaan hitaampaa laukkaa puolta ympyrää ennen yritystä siirtyä raviin. Kun sain itseni kasaan, siirtyi Verona raviin ilman kummempaa neuvottelua. Liian hätäiset yritykset johtivat siihen, että tamma laukkasi ja minä yritin vihjata sille ajatusta siirtymisestä raviin. Laukat ravien jälkeen nousivat mukavasti ilman kaahotusta. Laukan paras anti oli se, että jostain syystä istuin siellä tällä kertaa vähän paremmin. Nyt ei tuntunut, että huilaisin laukan tahdissa edestakaisin, vaan istunta oli mukavan tasaisesti paikallaan. Jotain hyvää siis.
Loppuraveissa ja -käynneissä pyörittelin vielä ympyröitä asetellen. Koetin saada Veronaa pyöristymään, mutta hyvät hetket jäivät vähän lyhyiksi. Muutamia kertoja tamma myös meni kuolaimen allekin enkä oikein tajunnut, millä avuilla olisin saanut hyvän ja pysyvän pyöreyden. Ilmeisesti ulko-ohjan tuki ei vieläkään ole hyppysissäni, jolloin hevonen ei osaa rentoutua epätasaisten ohjasotteiden takia. Lisää treeniä siis tähänkin. Mahtaakohan tämä treenilista koskaan muuten lyhentyä?
