Tänään suuntasin aluksi Veronan kanssa metsä- ja peltolenkille. Tamma kulki korvat hörössä ja katseli kaula pitkällä muun muassa pientareelle hylättyä telkkaria sekä valkoista muovinauhaa. Kauempana ryskänyttä tietyömaata piti oikein pysähtyä kuuntelemaan, mutta sain vakuuteltua tammalla, ettei se tule syömään sitä, joten matka saattoi jatkua turvalliselle kotipellolle.
Pellolla ravailin vielä hetken ja kertaalleen pellon päästä päähän menin väistöjä siksakkina. Väistö tuntui sujuvan ihan kivasti vasemmalle, mutta oikealle oli vaikeampi tuntea itse, tekikö tamma töitä vaaditusti. Olisin saanut ilmeisesti kontrolloida oikealle väistättäessä ulkopuolta tarkemmin.
Maneesissa kävin sitten vielä ottamassa laukkatreeniä. Aluksi vain pyöräyttelin muutamat pääty-ympyrät, kunnes halusin taas testailla kolmikaarista kiemurauraa vaihtaen laukat suoristuskohdissa ravin kautta. Kun sain itseni kasattua ja aloitettua jarrutusajattelun hyvissä ajoin, malttoi Verona siirtyä raviin ja nostaa uuden laukan mukavasti. Välillä sitten annoin hevosen valua valtavan pitkäksi ja vielä päälle vähän kiihdyttää, jolloin se ei halunnutkaan siirtyä raviin oikeassa kohdassa, vaan jarrutusmatka valui varsin pitkäksi.
Muutin sitten kuviota sen verran, että pyörittelin tarvittaessa ympyröitä ennen raviin siirtymistä ja uuden laukan nostamista. Ympyrällä tamman sai taas rauhallisempaan laukkaan, josta oli helppo jatkaa kuviota ja saada laukka vaihdettua ravin kautta. Oma istunta oli siinä suhteen ok, etten tuntenut liukuvan edestakaisin satulassa, mutta ylävartaloa olisi saanut hillitä hivenen enemmän. Yritin kyllä tätä, mutta ylävartaloa hallitessa myös alavartalo jännittyi enkä osannut rentouttaa niitä molempia kerralla.
Lopuksi sitten kokeilin sovelletun helpon C:n kouluradan ratsastusta. En tosin muistanut radasta kuin tehtävät suunnilleen, mutta en ollenkaan suorituskohtia. En antanut tämän häiritä, vaan tein vaaditut tehtävät molempiin suuntiin jotenkin järkevästi. Oli aika hauska keskittyä hetkeksi ratsastamaan ainakin itselle selvää kuviota. Haasteellista oli pitää oma suu kiinni, sillä yleensä olen melkoinen satakieli mitä tulee hevosen kannustamiseen äänellä.
Radan aikana kiinnitin huomiota siihen, ettei menomme ollut kauhean tasaista, vaan Verona meni pätkiä hitaammin ja sitten taas reippaammin. Ympyrät ja voltit vähän venyivät, mutta ainakin askeleen pidennykset ja niistä takaisin tulemiset sujuivat ihan ok. Tosin hytkyin vallan epämääräisesti kohdassa, jossa askeleen pidennys piti tehdä ilman kevennystä. Pysähdys sujui ok, mutta neljän askeleen peruutus oli melkoisen tahmeaa. Oli myös kiva huomata, että laukkakohdat menivät myös kohtuullisen rauhassa ja niistäkin päästiin palautumaan suunnilleen oikeissa kohdissa takaisin raviin. Homma oli ainakin kuvitteellista koulurataa tahkotessa sen verran kivaa, että ensi kerralla otan treeniksi oikean helpon C:n kouluradan opettelemisen.
