Varmempaa menoa esteillä

Tänä torstaina virittäydyin estevalmennukseen tsempaten itseäni ratsastamaan alusta asti enemmän keskittyen ja vähän kolmea aiempaa kertaa rohkeammin. Alkuverkka mentiin itsenäisesti, ja testailin, löytyykö Perasta kaasu, jarru ja kääntyminen. Kaasu löytyi ihan kivasti, jarruja olisi saanut testata paremmin lyhentämällä, mutta sentään kääntyminen oli hyvin matkassa. Pera tykkäsi jälleen tuijotella peilipäädyn avonaista ovea sekä katsomossa olleita ihmisiä, mutta ei onneksi mitenkään järkyttävän pahasti.

Tällä kertaa opettaja valmisteli meitä estekisoja varten sillä, ettei ihan kaikkia radan esteitä harjoiteltu etukäteen ja yhtä reittiä muutettiin hieman aiemmasta. Itse rata lähti liikkeelle oikeassa kierroksessa hypäten ykkösokserin yli. Siitä jatkettiin kakkospystylle, jonka alla oli muutamia muurilaatikoita. Kolmonen oli ihan peruspysty, jonka jälkeen suunnattiin noppalaatikolla varustetulle neloselle, josta kaarrettiin oikealle ja hypättiin viitospysty. Tämän jälkeen sai olla tarkkana, jotta ehti kääntää hyvin kuutossarjalle, jonka b-osassa oli myös tuttu hevosportti koristeena. Sen jälkeen olikin pitkä laukka seiskalle, joka oli vesimaton koristama kavaletti. Siitä selvittyä vielä uudelleen aiemmin hypätty suora, ja rata oli siinä.

Ennen rataa otetuissa harjoituksissa ei ollut kovin suuria ongelmia. Opettajalta tuli kehu siitä, että tällä kertaa tohdin taas ratsastaa hyvää laukkaa alusta alkaen. Ihan koko aikaa en tahdikkaassa laukassa pysynyt, mutta saimme muutamia todella sujuvia hyppyjä, joissa oli helppo olla mukana, ja sain Perankin vaihtamaan laukan. Vaikka esteissä olikin vähän erikoisempia mukana, ei Pera jäänyt niitä kyttäämään. Ainoa pieni sivumutka tehtiin esteillä kahdeksan ja yhdeksän, kun Pera hetken ajan katsoi muurilaatikoita, mutta hyppäsi kuitenkin. Vesimattokin ylittyi ongelmitta, joten olin melkoisen iloinen. Olisin kuitenkin saanut olla tarkempi, että laukat olisivat vaihtuneet esteillä eikä ristilaukan tai ravissa käymisen kautta.

Itse rata sujui ihan ok. Ennen ykkösestettä olin tajunnut pyöräyttää ympyrän ja hakea hyvän laukan, jolloin okseri ylittyi hyvin. Johtaminen taisi kuitenkin jäädä, sillä Pera tuli hypystä ristilaukassa, mutta vaihtoi kuitenkin lennosta myötälaukan. Kakkosesteelle unohdin säilyttää hyvän laukan, jolloin tultiin vähän turhan lähelle. Kolmoselle löysin taas keskittymisen, joten se meni ok samoin kuin nelonen. Kaarre viitoselle tuli tehtyä turhan tiukasta, ja taisimme jälleen kerran olla ristilaukassa. Viitonen kuitenkin ylittyi, ja kuutonen tuli opettajankin varoituksen mukaisesti aika äkkiä. Sain kuitenkin käännettyä kohtuullisen järkevän tien, mutta vauhti sammui vähän. Pohkeilla ja ääniavulla Pera kuitenkin hyppäsi sarjan mitään kyttäilemättä. Sen jälkeen sai laukata taas rauhassa, jonka jälkeen ylitimme vesiesteen ongelmitta. Lopussa oli enää kasi ja ysi, ja ne ylittyivät myös ihan hyvin. Korkeimmat esteet olivat kisaa ajatellen sopivasti 70 senttiä.

Ratasuorituksesta tulee miinusta siitä, etten huomannut pitää laukkaa koko ajan tasaisena. Toinen miinus puolestaan siitä, että muutamat laukat jäivät vaihtumatta esteellä. Johtamisestani oli tullut aiemmin tunnilla opettajalta huomio, että se menee väärin taaksepäin. Sain korjattua tämän silloin, mutta näemmä unohdin radan aikana. Plussaa puolestaan tulee siitä, että meno oli muutamista hidasteluista huolimatta ihan sujuvaa perusrataa ajatellen ja siitä oli helppo laskea ponnistuspaikka, jolloin hypyissä mukana oleminen oli helppoa. Miinukset ja plussat menevät siis aika tasan, joten tuloksena on hyvä mieli. Täytyy vain muistaa, että kun olen itse varmempi, niin Perakin poimii saman fiiliksen itselleen.