Vain säädeltävyys puuttuu

Ihastuin kertaheitolla siihen, että treenailen Veronan kanssa kouluratoja. On niin kiva valita SRL:n materiaalisalkusta sopiva kouluohjelma, joka kertoo treeniaiheet suoraan. Ei tarvitse yrittää pähkäillä, mitä tekee, kun oma mielikuvitus hyvien ja monipuolisten kouluvääntötreenien kohdalla on melkoisesti kadonnut.

Tällä kertaa valitsin B-merkin kouluohjelman. Alkuverkassa Verona liikkui itse reippaasti, joten otin pohkeenväistöjä sekä temponlisäyksiä ravissa. Väistöt lähtivät aika kivasti ja ennen kaikkea kevyesti. Ravissa temponlisäyksissäkään ei tarvinnut tehdä oikeastaan muuta kuin päästää hevonen menemään reippaammin. Olisin toki voinut yrittää itse enemmän olla kertomassa, mitä tehdään sen sijaan, että annan hevosen päättää, että lävistäjällä kuuluu reipastua. Alkuverkan laukannostot sen sijaan tökkivät pahasti vastaan. Oikeaa laukkaa nostaessa Verona puski railakkaasti sisään ja oli täysin ymmärtämättä, mitä siltä pyysin. Sain tehdä melkoisen ilmiselvät laukannostoavut ennen kuin sain oikean laukan nousemaan. Vasen nousi vähän paremmin, mutta jossain avuissa oli häikkää.


Radalla vaikeimmat kohdat sattuivat väistöihin sekä laukkaosuuksiin. Jostain syystä alkuverkassa hyvin sujuneet väistöt muuttuivat nihkeiksi. Sain pyydellä melkoisesti, että sain Veronan aloittamaan väistön ja toiseksi pitämään sisäpuolen melkoisen tarkassa vahdissa, sillä tamma yritti karata sitä kautta helposti. Huomasinkin oman istunnan valuvan ihan oudosti, mikä varmasti osaltaan vaikeutti tehtävää. Taisin myös jäädä sisäpuolta vahtiessani jäädä sisäohjaan kiinni. Hetkittäin sain itseäni istumaan paremmin ja myötäämään oikein, jolloin Veronakin tsemppasi ja vähän pyöristyikin. Ihmettelin kuitenkin, minne verkassa tehtyjen väistöjen helppous katosi.

Laukassa ongelmaksi muodostui se, etten vieläkään osaa säädellä laukkaa, vaan siinä mennään yleensä tamman tarjoamalla vauhdilla. Niinpä oikea laukka lähti alussa hyvin, kunnes suora kiihdytti menoa hieman. Keskiympyrä meni taas vähän tasaisemmin kiitos kääntämisen, mutta harjoituslaukassa tarkoitettu lävistäjä livahti meiltä vähän kaahottaessa. Verona tykkää mieltää lävistäjät niiksi hetkiksi, kun pitää ja ennen kaikkea saa kiihdyttää. Laukasta päästiin kuitenkin aina raviin, mutta sekään ei yllättäen ollut kauhean hallittua samantien, vaan monta metriä meni jarrutteluun. Vasen laukka nousi onneksi ihan hyvin myös ja taas mentiin tamman ehdoilla. Toiselle lävistäjälle tehty temponlisäys laukassa lähti kyllä, mutta ilman kuskin vaikutusta. Lävistäjä, vroom, jarruttelua, pompotusravi. Siinä se tiiviistetysti.

Treenasimme ohjelman läpi kahteen kertaan, ja samat ongelmat roikkuivat tiiviisti mukana. Kokeilin sitten loppuun vielä hetket parempaa väistöä ja yritin keksiä, miten voisin säädellä laukkaa. Kun yritin hillitä laukassa tamman menoa, se pudotti raville. Pohkeet eivät ole tuntumalla? Istunta jarruttaa liikaa? Koetin sitten taas ottaa puolipidätteitä joka askeleella, mutta eivät nekään mennyt kauheasti perille. Hivenen turhauttavaa, kun yhdessä askellajissa ei ole oikein mitään kontrollia hevoseen. Siitä sisuuntuneena päätin, että seuraavalla kerralla otetaan kunnolla treeniksi kuskin kuunteleminen mahdollisesti jopa laukassa.