Tällä kertaa Veronan ratsastukseen olin napannut mukaan myös vähän normaalia enemmän tarmoa. Alkuverkan kävin kävelemässä ulkona ja kipuilimme kentän viereistä pientä mäkeä muutamia kertoja ylös ja alas. Veronassa oli virtaa, sillä polle nousi ylämäen muutamia kertoja ravissakin ylös. Alkuverkan jälkeen siirryin sitten maneesin ja hahnmottelin mielessäni treenailevani väistöjä, siirtymiä sekä asetuksia ulko-ohja muistaen.
Väistöt tein pitkän sivun alusta keskihalkaisijalle ja siitä taas takaisin pitkälle sivulle. Väistöt oikealle lähtivät helpommin. Sain pidettyä itseni paketissa enkä jäänyt tuttuun tapaan sisäohjaan kiinni. Lisäksi muistin hallita ulkopuolenkin, jolloin Verona väisti mukavan helposti. Väistöt vasemmalle sujuivat myös kohtalaisesti, mutta niissä sai olla korjaamassa karkaavaa ulkopuolta huomattavan useasti. Jostain syystä vasen puoleni ei osannut hallita hevosen menoa, jolloin tamma pääsi lipumaan sieltä ulos. Välissä sain tässäkin suunnassa ulkopuolen hallintaan, jolloin peilistä tarkastettuna väistö sujui ihan hyvin.
Väistöistä takaisin pitkälle uralle palattua nostin ravin ja hain siihen hyvää, etenevää menoa samalla asetellen. Verona liikkui pitkästä aikaa itse mukavan reippaasti, jolloin pyöreyttäkin löytyi paljon helpommin. Huomasin kuitenkin, että etenkin vasempaan kierrokseen jätän sisäpohkeen käytön aika onnettomaksi. Yritän siis ratsastaa jälleen liikaa ohjilla. Oikeassa kierroksessa sisäpohje pääsee käyttöön vähän useammin, muta vasemmalle sen käyttö on jotenkin vaikeaa. Ihan kuin se ei oikein taipuisi vaaditusti. Ilmeisesti olisi syytä venytellä. Jännä kuitenkin, miten pohkeenkäyttö vasemmalla jalalla on vaikeaa, kun taas oikea jalka tykkää kipristyä ylöspäin antaen kantapään nousta.
Seuraavaksi otin sitten siirtymiä. Aloitin käynti-seis-käyntikuviolla, jonka jälkeen testasin siirtymät ravista pysähdyksiin ja takaisin raviin. Tällä kertaa yritin myös huolehtia, että Verona lähtee liikkeelle reippaasti laahustamisen sijaan. Molemmat kuviot sujuivat aika kivasti. Ravi-seis-ravikuvioon olin tyytyväisempi, sillä sekä pysähdys että liikkeelle lähteminen sujuivat kohtuullisesti ilman, että väliin sujahti kovin montaa käyntiaskelta. Tai näin ainakin luulen, sillä olen aikaisemminkin törmännyt siihen, etten tunne niitä käyntiaskelia siirtymien välissä. Oli kuitenkin mukava huomata, että Verona oli kuulolla molempiin suuntiin siirtymisissä.
Otin sitten vielä laukkaa ympyrällä ja koetin saada järkeviä siirtymiä raviin. Veronalla oli virtaa laukassa normaalia enemmän, mutta se malttoi kuitenkin pysyä hyppysissä. Pitää kyllä alkaa ottaa tuota laukkatreeniä enemmän, jotta pääsisi siinäkin työstämään. Rauhalliseen raviin siirtymiset nimittäin kestivät melkoisen ajan eikä sitä rauhallisuuttakaan aina löytynyt ennen kuin oli vähän rauhoiteltu mieltä käynnissä. Omassa istunnassa on myös jotain häikkää tuossa laukassa, joten liinassa treenaaminen tulisi tarpeeseen.
Loppuraveissa ja -käynneissä hain tammaa rentoon menoon ja houkuttelin antamaan myöten. Verona totteli ilahduttavasti, ja saimme mukavia pyöreitä hetkiä. Käynnissä testasin vielä eteen alas -ajatusta, ja Verona venytti hienosti pysyen silti tuntumalla. Olisipa ollut vain kiva tietää, mitä muutin ratsastuksessa, kun sain näitä hetkiä helpommin aikaan kuin monena muuna kertana.
