Tiistaina sai taas töiden jälkeen kipaista ratsastamaan Veronan. Tamman jalka oli lakannut oikuttelemasta, joten pääsimme treenailemaan pitkästä aikaa paremmin. Treeniaiheeksi valikoin maanantailta tutun kiemurauran ratsastamisen. Alkuverkat kävin tekemässä pellolla mukavassa auringonpaisteessa. Kylläpä vain on kiva, kun kentän ja maneesin lisäksi on myös pelto käytettävissä. Vielä kun pääsisi viilettämään sitä pitkin reippaassa, mutta hallitussa laukassa. Sitä päivää odotellessa siis treenaillaan muuta.
Aluksi menin kolmikaarista kiemurauraa käynnissä tehden suoristuskohtiin aina pysähdykset. Verona pysähtyi alusta asti aika kivasti enkä edes jäänyt ohjiin kiinni. Tamma myös siirtyi käyntiin ihan ok, vaikka ainahan sitä ponnekkuutta voisi olla enemmän. Kaarteissa yritin keskittyä siihen, että pidän ulko-ohjan tuntumalla ja haen sisäpohjetta läpi. Hetkittäin onnistuin näissä, ja Verona pyöristyi hieman. Pyöreys kuitenkin katosi aina aika nopeasti enkä vieläkään keksinut, miksi. Verona oli kuitenkin kohtuullisen helppo asetella molempiin suuntiin.
Ravissa tein puolestaan suoristushetkinä siirtymiset käyntiin. Jälleen siirtyminen alaspäin sujui kivasti, mutta siirtyminen takaisin raviin olisi voinut olla reippaampi. Ravissa asetukset alkoivat kärsiä, sillä ilmeisesti sisäpohkeeni lakkasi toimimasta ja unohdin myös sen ulko-ohjan. Miten voi olla näin vaikeaa? Sen kun tietäisi. Menin kuviota pätkiä harjoitusravissa yrittäen taas treenailla sitä, että pohkeet pysyvät oikeilla paikoilla. Hetkittäin oli ihan tukeva asento, kunnes taas menin ilmeisesti työntämään jalkoja liikaa eteen, jolloin istunta hajosi ja mukautuminen liikkeisiin oli vaikeampaa.
Otin sitten vielä kokeeksi muutamat pääty-ympyrät laukkaa. Vasemmalle laukka nousi helposti, ja Verona meni ihan rauhallisesti. Oma istunta tosin ei pitänyt, vaan tunnui liukuvan satulassa edestakaisin. Oikeassa kierroksessa laukannostosta tamma tarjosi puskemista sisälle. En keksinyt, miksi se niin teki, mutta aikamme keskusteltua sain oikeankin laukan nousemaan. Sekin rullasi mukavan rauhallisesti.
Lopuksi pyörittelin vielä ympyröitä keskittyen taas ulko-ohjaan ja sisäpohkeeseen. Hetkittäin Verona taas pyöristyi, mutta samalla ravi vähän hyytyi. Pitäisi olla tarkempi sen kanssa, että pidän hevosen liikkeellä myös silloin, kun pyydän sitä pyöristymään. Huomasin taas sen, että kaipaan entistä enemmän apua siihen, että osaan korjata hevosta oikealla hetkellä oikein. Toisinaan kun tuntuu, että korjauksen tekee auttamattomasti myöhässä tai sitten vielä korjaa väärin. Oli kuitenkin mukava kerta, kun kaikki askellajit olivat pitkästä aikaa käytössä.
