Treenikuviona oli tehdä pitkälle sivulle avotaivutusta, mutta sen ei tarvinnut olla ihan oppikirjanmukaista. Sen sijaan avotaivutuksen avulla hevosta haettiin lyhyelle, mutta ponnistavalle askeelle. Tavoitteena oli saada hevosen takajalat kunnolla töihin, jolloin takapää ottaisi enemmän painoa ja etupää kevenisi. Kuviota tahkottiin ensin käynnissä hyvän tovin ja sitten ravissa.
Vasemmassa kierroksessa meno oli yllättävän helppoa sekä käynnissä että ravissa. Jussi meni avotaivutuksen kaltaista menoa aika mukavasti, pyöristyi ja sain lyhennettyä askeltakin alun mietinnän jälkeen ihan hyvin. Oli aika yllätys, että oikeassa kierroksessa sain pidettyä painoakin paremmin oikealla puolella. Yleensä kun tuppaan aina valumaan vasemmalle puolelle. Koska homma sujui kivasti, opettaja kehotti hakemaan hevosta vielä vähän lyhyemmäksi ja saamaan vielä parempaa liikettä takapäähän. Yritin toteuttaa tätä ja väliin opettajalta tuli kehua. Itse huomasin, että pitäisi oppia tuntemaan paremmin, milloin takapää liikkuu pyydetysti. Vielä en tätä tuntemisen jaloa taitoa ole sisäistänyt, joten osan tuntee, osan arvaa.
Oikea kierros olikin sitten ilmeisesti sekä kuskille että hevoselle haastavampi. Olisikohan ollut kyse Jussin jäykemmästä puolesta? Jostain syystä en saanut avoja kovin nätisti menemään, ja Jussi tahtoi jännittyä ja mutkitella niissä. Kenties aiemmin hyvin oikealle puolelle toiminut painoapuni oli jäänyt roikkumaan sinne tässäkin vaiheessa. Taisin myös olla ihastunut ohjaan taas ja unohtaa pohkeet. Pätkittäin sain Jussia aina oikeinpäin, mutta silloin takapää tahtoi vähän sammua. Opettaja ohjeisti antamaan pieniä merkkejä hevosen takaselälle ylhäältä päin, jotta se alkaisi koukistaa takajalkojaan enemmän. En ilmeisesti osannut antaa tätä raippa-apua oikein, kun Jussi ei oikein reagoinut.
Kun sain Jussia vähän oikeinpäin, opettaja hoksautti sen tahtovan painua vähän turhan alas. Ohjeeksi tuli saada päätä hieman ylemmäs. Pyysin pohkeilla takapäätä vähän etenemään ja samalla otin pidätteitä edestä. Tämä auttoi ihan hyvin, ja Jussi nosti päätään vähän ylemmäs. Kun avoja ja lyhentämistä oli tahkottu aikansa, sai lyhyen raviin sijaan ottaa rennompia hetkiä, jos hevonen pysyi oikeinpäin. Jussi oli aika mukavasti kuulolla ja saimme ravailla rennosti hyviä pätkiä.
Viimeisenä tehtävänä testattiin puolestaan laukan lyhentämistä. Aluksi laukka nostettiin lyhyestä ravista, sitten käynnistä. Laukasta puolestaan siirryttiin ensin takaisin raviin, sitten suoraan käyntiin. Laukka nostettiin pitkän sivun alusta ja noin puoleen väliin laukattiin normaalia laukkaa, sen jälkeen lyhennettiin niin paljon kuin lähti. Jussi nosti laukat pääosin hyvin, mitä nyt katsojakommenttina kuulin menneeni muutamat kerrat vastalaukkaa. En yhtään huomannut, koska mentiin suoralla. Hups. Itse lyhentäminen onnistui ihan ok, enemmänkin olisi toki voinut ottaa lyhyemmäksi, mutta askellajin pysyminen yllä askarrutti, joten en tohtinut. Siirtymä rauhalliseen raviin oli myös kohtalaisen helppo tehdä.
Sen sijaan laukasta käyntiin siirtymiset eivät onnistuneet minulta, vaikka hevonen kyllä on hyvä niissä. Jostain syystä väliin tuli aina ravia, vaikka kuinka muka yritin lyhentää laukkaa ja olla jämäkästi pyytämässä käyntiä. En ehtinyt tajua, mitä kummaa tein väärin enkä vieläkään ole asiassa valaistunut. Jännitinkö itseni irti satulasta vai mitä? Opettaja pisti meidät muutamalle sakkokierrokselle, joista viimeinen oli ehkä paras, vaikka kaukana hyvästä. Siihenkin siirtymiseen hurahti vähän ravia, vaikka muka tsemppasin ja yritin keskittyä. Olisipa ollut kiva kuulla, mitä teen tuossa väärin. Nyt jäi vähän kaivelemaan.
Loppuraveissa opettaja halusi hevosten kulkevan rennosti ratsastajiensa alla kiiruhtamatta ja pyöreänä. Jussi oli tässä vaiheessa varsin mukava ja kevyt ratsastettava. Pyöreys pysyi yllä aika hyvin ja parhaat hetket olivat niitä, kun Jussi ravasi pyöreän rennosti vailla mitään kiirehtimistä. Sen sijaan ruuna meni tasaisesti pyydettyä tehtävää ja tuntui juuri siltä, että se odottaa vain seuraavaa pyyntöäni. Oli kyllä kerrassaan mukava tunne. Olisin voinut humputella sitä ravia pitkät pätkät, mutta tunti valitettavasti loppui. Jussi-herra sai kyllä tämän kuskin tosi hyvällä mielelle. On se vain hieno hevonen.
Kuvista ja videoista kiitos Noralle!
