Alan hiljalleen epäillä, että joko en ole koskaan osannut ratsastaa yhtään tai sitten se vähäinen ripaus ratsastustaitoa on lähtenyt jollekin pitkälle kaukomatkalle. Nimittäin jälleen kerran tunti Aaltiksella meni melkoisen mönkään. Ilahduttavaa oli se, että pollekokeiluni jatkui, sillä tälle tunnille kipusin Saiva-tamman eli kotoisammin Sirkan kyytiin. Sirkka on noin 163-senttinen ja tallin sivujen mukaan kauniisti liikkuva helppo A -tasoinen ratsu, joka myös vaihtaa. Tammaa suositellaan kokeneemmille ratsastajille, ja se onkin osaavien aikuisten suosikki.
Tunnin treeni oli liki tismalleen sama kuin viime kerralla. Eli loivalla kiemurauralla asettamista, taivuttelua sekä siirtymiä ravista laukkaan ja takaisin. Alkuverkka humputeltiin taas ravissa, ja ohjeena oli asetella hevosia jo tässä vaiheessa. Sirkan korkea ravi oli kevennyksen kanssa minulle vähän haastavaa. Kädet pomppivat ihan omaan tahtiin enkä saanut niitä oikein hallintaan. Ympyröillä polle yritti valua ulospäin, mutta oli kohtuullisen helposti korjattavissa.
Olin ennen tuntia kysynyt kannusten laittamisesta ja kommenttina tuli, että tamman taipumuksen mutkitteluun voisi saada niillä raippaa paremmin kuriin. Jälkiviisaana olisin jättänyt kannukset poin. Pariin otteeseen kannusta käyttäessä Sirkka heittäytyi tammaksi ja väisti pohjetta ylikorostetusti aivan kuin sanoen "Mitä? Käytitkö sinä oikeasti kannusta minuun?", mutta onneksi se ei siitä sen enempää vetänyt herneitä nenään. Muutoin Sirkka jopa välillä malttoi laskea päätään alemmas, mutta viskasi sen aika vikkelästi taas yläilmoihin.
Kiemuraura aloitettiin aluksi harjoitusravissa. Selkäni oli vähän jumissa edellispäivästä, joten yritin vikistä toivetta kevyestä ravista. En maininnut jumiongelmaa, joten opettaja pisti istumaan kuviolla harjoitusravissa, mutta muualla sai keventää. Sirkka meni kiemurauran aika kivasti, mutta itse keskityin hytkymään ja pomppimaan. Istunnasta ei ollut harjoitusravissa mitään hajuakaan. Olisin kuitenkin saanut pyytää asetuksen ja taivutuksen rehellisemmin, vaikka opettajalta ei siitä tullut kommenttia.
Sitten kuvioon lisättiin laukannosto keskikohdassa. Sirkka päätti jo ennen keskikohtaa, että tässähän pitää laukata ja nosti hyvin lyhyen laukan itsenäisesti. Opettajalta tulikin palautetta, että minun tulee ratsastaa ajattelematta, ettei hevonen pysty ennakoimaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Sirkka tulkitsi ihan itsensä kanssa mielestäni olemattomia laukannostoapuja ja siinä sitten taas olin miettimässä, että miten hevonen siirretään takaisin raviin. Sirkka kun lyhensi laukan melkoisen lyhyeen pakettiin mieluummin kuin vaihtoi raviin. Opettajan mukaan jäin jännittyneeksi, jolloin hevonen arveli minun haluavan lyhyttä laukkaa ravin sijaan. Kunnon keskittymisellä sain Sirkan muutamia kertoja pysymään ravissa ja nostamaan hienon laukan oikeasta kohdasta ja jopa siirtymään kohtuullisesti raviin. Olisin mieluusti laukannut enemmänkin, sillä tämä askellaji oli varsin kiva istua.
Lopuksi kiemurauran ensimmäisessä suoristuksessa piti saada nousemaan tulevan asetuksen mukainen laukka eli oikeassa kierroksessa aloitetulla kuviolla vasen ja päinvastoin. Sirkka oli touhukkaana eivätkä pidätteeni oikein menneet läpi. Kaiken lisäksi en saanut hevosta aina järkevästi suoristettua, jolloin nostelimme komeasti vääriä laukkoja. Sirkka oli vain sen verran innoissaan, etten tohtinut korjata pohkeilla, sillä pelkäsin pollen tulkitsevan pienenkin kosketuksen laukkapyynnöksi. Saimmekohan kuvion aikana kerran tai kaksi toivotun laukan ja sen muutaman metrin jarrutusmatkalla takaisin raviin? Ehkä, en muista. Sen muistan kuitenkin, että tunti päättyi hyvin kehnoon yritelmään, josta opettajakin tuumasi, että sieltähän tullaan vaikka millä askellajilla. Olisi pitänyt sanoa, että tulen vielä kerran, mutta kai sitä oli lyönyt ne hanskat tiskiin jo, vaikka ei saisi.
Ennen loppuraveja opettaja kyseli jokaiselta, mitä omassa ratsastuksessa olisi voinut parantaa. Minä kerroin toistaneeni eilisen ongelmat eli pidätteet eivät toimineet, jolloin häselsin ja tartutin saman hengen hevoseen. Opettaja oli samaa mieltä ja sanoi, että häseltämisen sijaan minun olisi pitänyt olla tomera niinä hetkinä, kun Sirkka yrittää itse häseltää ja tehdä sen elämä vaikeammaksi silloin. Kun taas polle olisi ollut kuulolla, niin silloin olisi pitänyt osata rentoutua ja antaa sen mennä. Ihan aiheellinen palaute, mutta olisin kaivannut tätä apua jo tunnin aikana.
Yleisfiilis Sirkasta oli kuitenkin tosi hyvä korkeaa ravia (tai siis kuskin huonoa harjoitusravi-istuntaa) huomioimatta. Sirkka tosin protestoi pidätteitäni nostamalla päätään, joten se ei varmaan kauheana arvostaisi olla tällaisen ohjamielipuolen hevosena. Puolivälissä tuntia Sirkka kuitenkin alkoi hetkittäin pyöristellä jo paremmin ravissakin, ja saimme muutamia hetkiä vähän pyöreämpää laukkaakin. Sirkalla voisi mennä toistekin, kunhan tunnin aikana ei olisi halaistua sanaa harjoitusravista.
