Alkuverkan saimme mennä tällä kertaa itsenäisesti. Pera oli taas käynnissä ja ravissa vähän laiska, lieköhän tämä siitä johtuvaa, että valmennus on aina hevosille ensimmäinen tunti sille päivää. Pyörittelin ravissa ympyröitä ja testailin kaasua ja jarrua. Kaasukin löytyi, kunhan pyysi vain tomerasti. Jarrut puolestaan olivat juuri sopivasti toiminnassa. Verryttelylaukkakin rullasi ihan hyvin, mitä nyt oma istunta siinä oli vähän kummallista. Jotenkin hytkyin mukana, joten päätin pidentää jalustimia yhdellä reiällä. Tämä auttoi jonkin verran, mutta jokin oli nyt istunnassa alussa vinkkurassa. En sitten laukatessa voinut vastustaa kiusausta ja kokeilin oikeasta laukasta kaarteen avulla vaihtaa lennosta vasempaan laukkaan. Vaihto ihme kyllä onnistui, vaikka kovin sujuva se ei ollut. Hevosta saisi varmaankin jumpata ja lämmitellä paremmin, jotta vaihdotkin olisivat helpompia.
Ensimmäisenä hyppynä oli ristikon ja pystyn suora, johon opettaja toivoi vähän lyhyempää kuutta askelta. Minulla oli vissiin jäänyt vauhti maastoestekurssilta päälle, kun hurautimme sen välin viidellä. Opettaja ei kuitenkaan pistänyt meitä ottamaan uusiksi, kun tunnin tehtävänä ei ollut laukan säätäminen. Seuraavaksi mentiin kavaletin ja okserin suora, joka oli sen verran pitkä, ettei siihen tarvinnut alkaa sovitella askelia. En nyt edes muista, monta siihen meni. Ensimmäisellä kierroksella otin Peran jostain syystä vähän lyhyemmäksi, jolloin väli ei ollut niin sujuva. Opettajan hoksautuksesta toisella kierroksella älysin pyytää Peran toimivampaan laukkaan, jolloin meno oli parempaa.
Tämän jälkeen testasimme kääntymistä sarjan toisen pystyn avulla. Ensin hypättävälle esteelle kurvattiin oikeassa laukassa läheltä sarjan toista pystyä ja vaihdettiin laukka vasemmaksi. Siitä taas samalla tavalla esteelle ja laukka oikeaksi. Alussa arvelin, että pistän kääntymiset ihan liian isoiksi, mutta Pera oli helposti ohjattavissa ja menimme kahdeksikon ihan kivasti. Oli mukava huomata, että hevonen menee hyvin, kunhan vain itse keskittyy. Johtamiset esteillä olivat toki aika isoja, mutta halusin varmistaa myötälaukan jo esteellä enkä jättää sitä hypyn jälkeen vaihdettavaksi.
Kääntötreenin jälkeen pääsimme hyppäämään kavaletin oikeassa laukassa, esteellä vasemmaksi vaihtaen ja siitä vielä pysty. Pera laukkasi hyvin, mutta jäin itse säheltämään ennen kavalettia jotain, jolloin siihen ei tullut kauhean hyvä tie. Laukkakin vaihtui vasta esteen jälkeen, ja kiitos vaihdosta kuului hevoselle. Pystylle tultaessa tie vähän venähti, mutta yli päästiin sujuvasti. Psst! Ei kait tuossa videon pysäytyskuvassa ole kantapäät yhtään liioitellusti painettu alas, huh.
Seuraavaksi testattiin kaarevan linjan hyppääminen, kun reitti oli aiemmin hypätyn pystyn yli kaartaen kohti porttiestettä. Pera laukkasi tässä vaiheessa jo varsin mukavasti, joten saatoin keskittyä olemaan itse rauhassa. Tievalinta pystyltä portille onnistui hyvin, mutta portin jälkeen lähdin kaartamaan aivan liian aikaisin oikealle. Opettajalta tuli korjaustoiveena, että jatkaisimme pidempään suoraan, ja toisella kierroksella tämäkin toteutui. Taisipa vain olla kaarteessa hetken aikaa väärä laukka, kun sen verran kummalta Peran laukka tuntui. Tätä kuviota maustettiin vielä jatkamalla portin jälkeen aiemmin ristikon ja pystyn, nyt kahden pystyn muodostaneelle suoralle. Tie kolmanteen hyppyyn tuli hyvin ja välikin meni sujuvasti, sen sijaan humpsautin toisen pystyn jälkeen taas aivan liian aikaisin oikealle. Mikähän uusintaratameininki minulle iskee noissa hyppyjen jälkeisissä käänteissä?
Tämän tehtävän jälkeen otettiin taas kääntäminen mietittäväksi. Jälleen tultiin aiemmasta tehtävästä tuttu suora ja siitä käännettiin sarjalle. Käännös ei ollut tiukimmasta päästä, mutta kyllä siinä sai olla tarkkana. Ja niinpä keskittymiskykyni haihatellessa jossain meni ensimmäinen kääntyminen sarjalle vähän liikaa vasemmalle liiraten. Nyt voin jo reippaasti myöntää, että taidan unohtaa pohkeet esteillä muun kuin vauhdin pyytäjän tehtävässä. Niinpä annan hevosen kaartaa halutessaan minne vain ja yritän korkeintaan ohjalla korjata menoa. Silloin tuloksena on kaula mutkalla laukkaava hevonen, joka kuitenkin ehtii livahtaa aikomaansa suuntaan. Eli saisin pitää tarkemmin pohkeet lähellä ja olla estämässä näitä liirailuja.
Lopuksi päästiin hyppäämään rata: kavaletilta okserille oikeassa laukassa, siitä keskihalkaisijalla ollut kavaletti vaihtaen laukka vasempaan, siitä kaarevalla linjalla olleet pysty ja portti, josta pystyjen muodostama suora ja lopuksi vielä sarja. Kaikki meni mielestäni ihan hyvin kaarevalle linjalle saakka. Siinä ajauduin oikeasta kääntökohdasta melkoisen paljon ulos. Matka kuitenkin jarkui portille, jolle tie oli hyvä ja hevonen laukkasi, mutta jostain syystä puomi kolahti alas. Neljä virhepistettä siis matkaan. Kaarre kahden pystyn suoralle oli aika reilu, mutta ihan hyvää vaihtelua niille äkkikäännöksilleni. Suoran jälkeen sain myös vähän paremmin käännyttyä sarjalle, joka ylittyi varsin mallikkaasti. Olin itse tosi tyytyväinen rataan, vaikka pudotus vähän harmitti. Kerrankin meno oli pääosin sujuvaa enkä mennyt jarruttelemaan hevosta turhaan ja siten aiheuttamaan töksähtäviä hyppyjä.
Tunti meni kyllä ihan liian vikkelästi ohi. Olisin mieluusti hypellyt vielä jotain uusintana, mutta aika loppui kesken. Opettaja tuumasi, että jos aikaa olisi ollut eikä hevosilla olisi ollut enempää tunteja edessä, olisin saanut tulla radan vähän korotettuna. Nyt radan isoimmat esteet olivat turvallisesti 70 sentin tuntumassa. Opettaja oli myös tyytyväinen siihen, että tällä kertaa uskalsin ratsastaa reippaasti. Ilmeisesti maastoestekurssi oli onnistuneesti häivyttänyt ratalaukan pelottavuutta. Onhan se kuitenkin sen verran hitaampaa siellä aitojen sisällä kuin metsässä viilettäen. Pera ansaitsi tunnista jälleen monet rapsutukset ja oli kiva huomata videolta, että kyllä sekin korvat hörössä siellä viiletti. Joten eiköhän hyppely maistunut sekä kuskille että hevoselle.
Kiitos videoista tuntia seuranneelle tytölle!
