Aaltiksen viisipäiväinen koulukurssi olikin nelipäiväinen, sillä nettiin oli livahtanut väärä päättymispäivämäärä. No, pitäisihän se tietää, ettei kaikkea nettiin kirjoitettua pidä uskoa. Pääsimme kuitenkin kurssin viimeisen päivän kunniaksi tekemään muuta kuin perusratsastusta, ja treeninä olikin pohkeenväistö pääosin ravissa. Ratsunani oli mukavasti kolmannen kerran Essi.
Alkuverkka meni tuttuun tapaan ravaillen ja opettajan ohjeita kuunnellen. Essi oli mennyt jo yhden tunnin alle (itse asiassa sellaisella ratsastajalla, joka on joskus tätäkin blogia lukenut, terveisiä siis!) ja kulki sillä tunnilla hienosti. Kuskin vaihdoksesta se ei tosin tainnut tykätä, sillä alkuverkassa saimme käydä neuvotteluita siitä, kuljetaanko nyt pää taivasta kohti vai vähän pyöreämpänä. Jostain syystä Essiä oli tänään vaikeampi saada rennoksi, ja nyt asiaa ajateltuani pohkeeni olivat tänään heikommalla käytössä. Opettajalta tuli tuttu kommentti pohkeista ja nyt videolta tsekattuna ne tosiaan ovat aika hirveästi. Harmi vaan, että olen saanut useat vuodet humputella omalla tallilla pohje liian edessä, niin korjaaminen on moninverroin hankalampaa.
Verkan jälkeen päästiinkin siirtymään pohkeenväistöön. Kuviona oli typistää lyhyttä sivua hieman kääntymällä halkaisijalle ja jatkamalla siitä muutamia metrejä suoraan. Siitä sitten väistätettiin takaisin pitkän sivun uralle, mieluusti sopivissa ajoin ennen sen loppumista. Väistöjä tehtiin vain parit kerrat käynnissä ennen raviin siirtymistä. Käynnissä meno oli ihan ok, kunhan muistin oikeasti pyytää pohkeella ja pitää ulkolavan hallussa. Keskittymiseni oli kuitenkin taas hukkateillä, mikä kostautui mallikkaasti raviväistöissä.
Raviväistöissä suurimmat ongelmat olivat etenkin ulkolavan karkaaminen omille teilleen, hevosen pään meneminen vinkkuralle ja kuskin hetkittäiset kyvyttömyydet saada pidätteitä tai pohkeita läpi. Nämä ongelmat ilmenivät siinä, että väistö loppui ja muuttui puskemiseksi tai koko väistöä ei ollutkaan. Sain Essiä aina vähän rentoutumaan ennen väistöä, mutta väistöissä se jäkitti aika tehokkaasti päällään. Taisin koko tunnin aikana kerran saada sen loksahtamaan opettajan sanojen mukaan peräänantoon väistössä, jolloin tamma olikin hieno ratsastettava. Muina kertoina hevonen jännittyi enkä tiennyt, mitä tehdä.
Opettajalta tuli noottia ja korjausapua aika tehokkaasti, mikä oli vain hyväksi. Ainakin tuli yritettyä kunnolla eikä vain pyöriteltyä vähän sinnepäin. Hiljalleen alkoin bongata raviväistöjen ongelmia ja sain aina hetkittäin tehtyä korjauksia. Olin tosi tyytyväinen siihen ja opettajaltakin tuli kehu siitä, että korjaukset olivat aivan oikeita. Essi kyllä väisti hienosti, kun sain itseni kasaan ja hevosen tukevammin kahdelle ohjalle. Mukaan kyllä mahtui niitä järkyttäviä yritelmiä, mutta tulipahan tasapainoteltua sen kivan ja vähemmän kivan ratsastuksen välillä.
Lopuksi kuvioon lisättiin vielä väistöstä laukannosto. Tässäkin tasapainoilu onnistumisen ja pieleen menemisen välillä jatkui. Jostain syystä Essi tykkäsi kipittää, jolloin väistöt tahtoivat mennä plörinäksi. Opettajaltakin tuli noottia, että välillä hevonen vei minua ihan noin vain. Essi vaati aika tukevat pidätteet ennen kuin se yhtään malttoi rauhoittua väistöön. Pidätteiden mennessä läpi homma helpottui huomattavasti. En vain käsitä, miten en aikaisemmin alkanut ratsastaa pidätteitä tehokkaammin. Ilmeisesti pelkäsin vauhdin hiipuvan sitten kokonaan, mikä oli kyllä aika turha pelko tämän tamman kanssa. Väistön jälkeen onnistuin myös muutamia kertoja ajamaan hevosen laukkaan, hups. Sitten taas muistin ratsastaa noston, ja Essi palkitsi sen sujuvalla siirtymisellä laukkaan. Pääty-ympyrällä sain Essiä myös rentoutumaan hieman laukassakin, mistä olin toki iloinen.
Loppuravissa hain sitten tammaa vielä pyöristämään itseään. Vasen kierros oli aika työläs, mutta oikea sujui kohtalaisen helposti. Vaikka tänään emme pollen kanssa olleetkaan ihan niin paljoa samoilla aaltopituuksilla kuin edelliskerralla, jäi ratsastus silti vahvasti plussan puolelle. Nyt ei vaikeuksistakaan huolimatta tullut sitä oloa, ettei osaa ratsastaa yhtään, sillä asioita sai aina kuitenkin vähän korjattua. Essi pitää siis paikkansa suosikkinani tähän mennessä kokeilemieni Aaltis-hepojen listalla. Kunhan saisin itseni pysymään aina tunnin kasassa, saattaisi tämä tamma väläytellä vaikka kuinka hienoja hetkiä. Ennen moista ilmestystä on kuitenkin treenattava jälleen kerran lisää ja vielä vähän enemmän.
