Alkuverryttelyssä Pera oli vähän laiska. Opettaja ohjeisti hakemaan hevosia ensin käynnissä, sitten ravissa vähän lyhyemmälle, mutta silti ponnistavalle askeleelle ja sen jälkeen aina päästämään ne normaaliin menoon. Näin hevonen pääsi aina menemään lyhennyksen jälkeen rennompaa ravia ja ihannetilanteessa alkaisi venyttää askelta. Pera lyhensi ihan kivasti, mutta sitä sai pyytää kyllä ravaamaan taas normaalisti. Hiljalleen kuitenkin vetävämpi askel alkoi löytyä. Laukassa mentiin samalla ajatuksella, ja nyt Perasta löytyi sekä lyhyt että venyvän rento laukka. Mitä se nyt tahtoi vähän katsella katsomopäätyä, jossa riitti katsojia.
Ensimmäisenä hyppykuviona oli tulla pystyä ympyrällä tasaisesti. Muuten meni ihan ok, mutta pari huomautusta opettaja antoi. Ensimmäinen koski puutteellista myötäystäni ja toinen sitä, että annoin kerran Peran vähän liukua reunaan. Onnistuin korjaamaan nämä jo kommenttia seuranneella hypyllä. Tämän jälkeen pysty muutettiin okseriksi ja yksi onnistunut hyppy riitti. Se onnistui meiltä kerralla. Sitten päästiin treenaamaan kahden esteen suoran ratsastamista. Väli oli viiden lyhyen laukan mittainen, mutta innostuin lyhentämisestä niin, että tulimme sitä kuudella.
Askeleen hallitsemista jatkettiin toisella kahden pystyn suoralla, johon piti saada pidemmät kuusi askelta. Olin jäänyt jumiin aiempaan tehtävään, joten pistin väliin sitten seitsemän. Hohhei. Lopulta muistin katselun sijasta ratsastaa ja väli meni toivotuilla askelilla. Tässä vaiheessa oman keskittymiskyvyn puute ärsytti. Jään liian helposti matkustamaan, jolloin tehtävät eivät yllättäen itsestään onnistu.
Seuraavaksi hypättiin keskihalkaisijalla ollut pysty oikeassa laukassa vasemmalle. Siitä jatkettiin kaarevalla uralla olleille pystyille, joiden väliin piti saada kuusi askelta. Laukka vaihtui kivasti ensimmäisellä esteellä, ja muistaakseni väliin saatiin myös kohtalaisen kivasti vaaditut askeleet. Olisin silti saanut olla tarkempi reitin kanssa. Pera laukkasi tässä vaiheessa jo oikein hyvin, joten olisin nyt vuorostaan saanut keskittyä pitämään hevonen kuulolla.
Sitten koko porukka sai uusia kaarevan linjan sekä jälkimmäisen suoran viidellä askeleella. Kaareva linja parani, mutta viittä askelta ei näkynyt. Lisää sapiskaa opettajalta ja lopulta päätin ottaa hoplaa-asenteen käyttöön. Niinpä vain Pera totteli kiltisti, ekalle pystylle tuli hyvä hyppy ja välissä pyysin vielä vähän laukkaa. Ja niin Pera otti viisi laukka-askelta ja lähti kuski hyvin mukana toiseen hyppyyn. Vaikka meno oli sujuvaa, niin pakko myöntää, että vauhti pelotti. Olen näemmä tottunut siihen leikkiestehyppelyyn, jossa ei tarvitse laukata lujaa. Lisää treeniä siis.
Yhteenvetona voi tuumata, että hyvä mieli jäi, vaikka nynnyily olikin suurin ongelma. Korjattavaa olisi siinä, että maltan keskittyä, muistan myödätä ja uskallan ratsastaa kunnon estelaukkaa. Pera toimi kivasti, joten vähän turhaan jarruttelin siellä. Luotto ei vielä silti ole sillä tasolla, että voisin mennä reippaan huolettomasti. Kivaa oli kuitenkin hypätä, kun korkeus oli passeli. Pääosin oli sellaista 60 senttiä ja korkein oli 75 cm. Eli kuskille vähän uskallusta ja keskittymiskykyä, niin eiköhän niillä pääse taas eteenpäin.
Kuulinpa sitten jälkikäteen, että estevalmennusta suunnitellaan siirrettäväksi alkamaan jo kello 15. Harmittaa vietävästi, jos näin käy eikä työ anna myöten moista aikaistamista. En kuitenkaan vielä maalaile piruja seinille, vaan koetan toivoa parasta.
