Hevosten laiton jälkeen olikin aika suunnata neljän tunnin maastovaellukselle. Alussa piti kulkea pienoinen matka asfalttia myöten ennen kuin pääsi hiekkateille ja metsäpoluille. Tykkäsin kyllä reitistä, vaikka taisimme pari kertaa mennä reittejä edestakaisin. Matkalle mahtui kangasmetsää, hiekkateitä, hakkuualueita ja jopa suonreunaa. Kelikin onneksi suosi, sillä noin puolen tunnin eväshetken aikana tihuutti vähän vettä, mutta muutoin oli aurinkoista tai pilvistä.
Töltin saamiseksi vetäjä ohjeisti istumaan hyvin hevosen takajaloille ja pyytämään siitä normaalisti reippaaseempaan menoon. Jos polle tarjoaisi ravia, pitäisi vain pidätteillä pyytää se tölttäämään. Threnna tölttäsi pääosin hyvin ja olipa kyydissä lysti istua. Välillä tamma kuitenkin vaihtoi raville, mutta kaikeksi onneksi aika sukkelaan sen sai pyydettyä takaisin tölttiin. Siinä askellajissa kyllä saattoi rentoutua ja katsella maisemia. Issikat kun olivat hyvää pataa keskenään ja tölttäsivät kaikessa rauhassa possujunassa menemään.
Vaelluksen jännimpiä hetkiä ovat laukkapätkät sekä välille sattuneet ojien ylitykset. Osa hevosista vähän ponnisti niiden yli, mutta Threnna kerta toisen jälkeen onnistui kömpimään niistä yli ilman pientä hyppäystä. Se ei tosin omaa menoani haitannut, könötin selässä kuin 160 sentin esteen ylityksessä. Kivaa siis oli. Lisäksi laukkapätkissä mentiin aika vauhdilla. Parissa ensimmäisessä pätkässä nynnyilin ja annoin reippaampien mennä ohi. Viimeisessä laukkapätkässä vissiin naksahti vauhtivaihde päälle, ja Threnna kilttinä hevosena pisti kaviota toiseen eteen, kun pyysin. Tulipahan vähän kaasuteltua laukassa eikä menokaan enää pelottanut. Threnna eteni sen verran varmasti ja turvallisesti, että oli ihan virkistävää vähän päästellä menemään.
Nelituntinen reissu hujahti kyllä aika joutuisasti ohi. Eikä issikan selässä onneksi ollut edes niin kauhean jättiläisolo, vaikka toki ne pohkeet haroivat ilmaa. Threnna antoi kuitenkin mahtavan ensikosketuksen islanninhevosiin, joten enköhän vielä toistekin löydä itseni moisen kyydistä.
Sitten vielä tällainen blogin loppukevennys. Sovitaan, että videon tarkoituksena on havainnollistaa 178-senttisen ratsastajan ja 140-senttisen issikan kokoeroa sen sijaan, että näytetään, kuinka blondi laittaa hevoselle loimea. Huom! Kuvauksissa ei vahingoitettu yhtään issikkaa.
Kuvasta kiitos Tiina-vetäjälle ja videokameran mukaan ottamisesta ja videosta kiitos Noralle.
