Kolmannen estekurssin päivä 2: vielä niistä käsistä

Toinen ja samalla viimeinen Tuomikosken estekurssin päivä hujahti ohi Rusakon kyydissä. Polle oli viettänyt yön laitumella ja oli tunnin alussa vähän väsynyt. Alkuverkka oli tänään vähän lyhyempi, sillä aika nopeasti siirryimme ravailemaan useamman puomin suoraa. Siinä tarkoituksena oli säilyttää tasainen ravi kevennyksen kanssa. Homma sujui ihan hyvin, ja kuvio tultiin molempiin suuntiin.

Seuraavaksi puomit nousivat kolmeksi miniristikoksi, joiden jälkeen hevonen tuli pysäyttää. Lähestyminen tehtiin ravissa ja tarkoituksena oli saada hevonen ponnistamaan sen verran, että se vaihtaa laukalle. Ensimmäisellä kerralla tulin Rusakon kanssa löysänä, joten laukka tuli vasta toisen ristikon jälkeen. Pysähtyminen sujui vielä tässä vaiheessa ihan jees. Sitten Rusakko pääsi tehtävästä jyvälle ja liikkui itse ihan hyvin. Sitten sainkin taas tuttua kommenttia käsistäni, kun tuppasin painamaan niitä turhan alas. Toisena kommenttina tuli se, että vaikka on pieni este, kannattaa silti harjoitella myötäämistä eikä jättää käsiä täysin paikoilleen. Pysähtymiset olivat nyt vähän työläämpiä, kun Rusakko olisi mieluusti kipittänyt pidätteistä huolimatta. Ei onneksi pahasti, joten stopit saatiin, joskin vähän aidan avustuksella.

Tämän jälkeen ristikoiden päälle saatiin mennä pääty-ympyrällä ollut pysty. Esteet olivat vieläkin melkoisen maahankaivettuja, sillä niiden korkeus taisi olla hurjat 40 senttiä. Oli kuitenkin mukava päästä ottamaan neljä hyppyä yhdellä kierroksella. Ristikot ylittyivät yhä ihan hyvin, jos ei lasketa sitä kertaa, kun jäin matkustamaan antaen hevosen lipua oikealle. Seuraavaksi kadotin sitten ajatuksen ympyrän kaarella olevan esteen ratsastamisesta. Lähestyminen pystylle tuli ihan hyvin, mutta sen jälkeen valuin ympyrältä reippaasti ulos ennen kuin älysin kääntää. Muutaman epäonnistumisen ja opettajan nootin jälkeen muistin taas ratsastaa, jolloin pystyn reitti meni paremmin. Rusakko oli mukavasti menossa mukana eikä sen menosta tarvinnut sen kummemmin huolehtia.

Lopuksi saimme vielä ristikoiden ja pystyn jatkeeksi okserin. Ensimmäinen kierros meni muuten ihan hyvin, mutta itsestä tuntui, että lössähdin okserilla taas ihan omia aikojani istumaan. Toiselle kierrokselle lähdettäessä päätin kehdata  pyytää opettajalta, että nostaisi korkeutta vähän. Pysty taisi nousta johonkin 60-65 sentiin ja okseri mahdollisesti 60 senttiin. Ei mitään hurjaa, mutta silti paljon jännempää kuin parikymmentä senttiä pienemmän versiot. Pidin sitten tunnin aikana saadut palautteet mielessä ja lähdin matkaan. Ristikot ylittyivät kivasti, pääty-ympyrän pysty myös, joskin olisin voinut olla reitin kanssa edelleen tarkempi ja okserillekin tultiin varsin mainiosti. Tällä kertaa muistin myös pysyä hypyssä mukana enkä lössähtänyt satulaan kesken kaiken. Rusakolla oli todella lystiä mennä tämä pätkä, sillä se laukkasi tasaisen varmasti, jolloin askelten laskeminen oli vaivatonta. Opettajalta tuli myös hyvää palautetta radasta ja vielä maininta siitä, etten ainakaan tämän korkuisella okserilla istuskele omia aikojani satulaan, vaan olen hyvin hypyssä mukana.

Kurssi oli mukava päättää onnistuneeseen tehtävään. Kurssin keskeisin hoksautus oli käsien paikka, sillä jostain syystä ne nyt haluavat kaivautua mahdollisimman alas. Olen iloinen, että katseesta tai istunnasta ei tullut korjauskehotusta, joten ilmeisesti ne olivat hanskassa. Sain myös Rusakon pääosin liikkumaan hyvin esteelle, jolloin meno oli sujuvaa. Voisinpa kyllä toistekin käydä Tuomikoskella hyppelemässä ja mikseipä myös Rusakolla. Polle tuntui toimivan näillä pienillä esteillä varsin mutkattomasti, mikä taas sopisi minunkaltaiselleni ratsastajalle. Hyppynälkä kasvoi taas, joten pitänee taas alkaa katsella, minne voisi taas mennä kursseilemaan. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan!

Kuvista ja videosta kiitos Jennille!