Kiitos Noran bongauksen, löysin itseni maanantaina vielä Veronankin jälkeen tallilta. Tällä kertaa kyseessä oli Virpitallit, ja tuntina sennujen C-B. Ratsukseni sain 13-vuotiaan Silwerin, joka tallin sivujen mukaan on helpon A:n ja rataesteillä 110 cm:n tasoinen. Tunnille oli hassusti sattunut kaikki kokeilijat kerralla, ja ratsukoita oli ilahduttavasti vain viisi. Ihan hyväkin näin, sillä maneesissa viisikin tahtoi välillä olla liikaa. Jännä nähdä, miten sinne änkeää kahdeksan ratsukkoa kerralla.
Alkuravit tehtiin aika nopeasti, olisikohan käyntiä pitkin ohjin ehditty mennä paria kierrosta enempää. Yleensä en arvosta tätä, sillä tykkään tutustua uuteen hevoseen ensin ohjastuntumalla käynnissä. Silwer oli kuitenkin kohtuullisen mutkattoman oloinen, joten tällä kertaa näin nopea siirtymä ei häirinnyt. Silweriä sai aikalailla nohittaa liikkumaan, sillä se tykkäsi tarjota laiskempaa menoa. Se asettui kuitenkin ihan kivasti ja jopa pyöristyi alkuvaiheessa aina hetkittäin. Vasempaan kierrokseen tosin huomasi, että polle puski ihan hyvin sisälle, joten olin taas unohtanut ratsastaa sisäpohkeen läpi. Oikeassa kierroksessa meno oli helpompaa. Liekö vasen jalkani sitten toiminut vai puskikohan hevonen sitten vain vähemmän.
Tunnin treeninä oli hevosen pitäminen suorassa ja takaosakäännösmäisesti kääntäminen. Pitkän sivun suuntaisesti laitettujen tötsien välistä piti mennä mahdollisimman suoralla hevosella ja siitä taas kääntää kunnolla ulkoavuilla hevonen taas menemään toisien ja vielä kolmansien tötsien välistä. Alussa olin vähän käynnissä ulalla kuviosta enkä tajunnut ulkoapujen päälle oikein mitään. Sitten kuulin viimein sen takaosakäännösmaininnan, jolloin hahmotin kuvion paremmin. Hiljalleen aloin hahmottaa ulkoapujen käyttöä, mutta opettaja ohjeisti kääntämään niillä vielä reilummin. Tässä auttoi se, että otti hevosta vähän lyhyempään käyntiin. Näin opettajan sanoja toistellen saattoi tuntea paremmin takapään liikkeet. Silwer meni mieluusti hitaasti, jolloin sain ajan kanssa pyytää kääntymisen keskittyen ulkoapuun.
Kun kuviota alettiin tahkota ravissa, sain opettajalta noottia liian kiireisestä ravista. Taidan olla melkoinen puusilmä tämän kanssa, sillä minusta me menimme juuri ja juuri siedettävää ravia. Pyysin sitten hevosta taas vähän hitaampaan menoon, jolloin käännösten teko totta kai oli vähän helpompaa, kun oli aikaa ajatella enemmän. Ravissa pääsin opettajan syyniin siinä, kun annoin hevosen pullahtaa ulkopuolelta karkuun. Sain tukiopetusta kädestä pitäen ja nyt sain pienen valaistumisen ulko-ohjan käytöstä. Sen tarkoituksena on tosiaan pitää hevosen ulkopuoli linjassa suorana eikä yrittää nykiä jonnekin tai puolestaan antaa mielettömästi perille.
Opettajan näyttäessä ohjista pitäen ulko-ohjan tukea, pyöristyi Silwer välittömästi. Minulla meno oli ollut enemmän sitä, että hevonen pyöristyy, nostaa päänsä, miettii pyöristymistä, ei pyöristykään ja sitten taas kaksi askelta pyöristyy. Asetusta opettaja käski ottaa hitusen, mutta keskittyä nyt ulkopuoleen enemmän. Kun pääsin vähän jäljille tästä, meni Silwer muutamia pätkiä mainion pyöreänä ja kevyenä. Polle oli opettavainen, sillä aina ulko-ohjan tuntuman kadotessa, nosti se päänsä ja tuli edestä raskaammaksi. Ravissa mukavaa oli se, että vaikka Silwer onkin 170-senttinen, oli sen kyydissä helppo istua myös harjoitusravissa.
Lopuksi otettiin vielä vähän laukkaa. Ensin saimme hurautella molempiin suuntiin ja tunnustella, miten polle kulki. Olin vissiin jättänyt laukka-avut kotiin, sillä Silwer ei alussa tahtonut tajuta tippaakaan, että yritin nostaa laukan. Sen sijaan sain ravia ja muutamia pukkeja, kun napsautin raipalla puhtia nostoyritykseen. Sitten sorruin ja ravista hoputin hevosen laukkaan. Silwerhän sitten pudotti laukkaa muutamia kertoja, kunnes sain viimein sanottua sille, että nyt muuten laukkaat. Sitten polle liikkuikin ihan kivasti oikeassa kierroksessa, ja opettajalta tuli kehu, että istun hyvin kyydissä.
Vasempaan laukka nousi paremmin, kun annoin avut korostetusti. Tässä kierroksessa jatkui tuttu puskeminen enkä saanut sitä kunnolla korjattua. Yritin kyllä ajatella ulko-ohjaa ja sisäpohjetta, mutta liekö ne jääneet sitten ajatuksen tasolle. Opettaja huuteli lyhentelemään laukkaa, mutta lyhennysyrityksestäni Silwer siirtyi raviin. Opettaja ohjeisti pitämään pohkeet tuntumalla, mutta siitäkin huolimatta meno oli vähän hankalaa. Pari lyhyempää askelta saimme, mutta aika säätämistä se oli. Olisi pitänyt saada hevosen takapää kunnolla töihin, että lyhentäminenkin olisi onnistunut.
Vaikka hankaliakin hetkiä mahtui tuntiin, oli Silweriä kuitenkin valtaosan ajasta kiva ratsastaa. Tämä kerta taitaa mahtua yhteen parhaimmista sen suhteen, miten hyvin uuden hevosen kanssa meni. Silwer vaikutti välillä vähän laiskanpulskealta pullaponilta, välillä taas reippaalta ja osaavalta hevoselta. Epäilen tosin, että vaikeampia kuvioita tahkottaessa kyvyttömyyteni ratsastaa hevosta liikkumaan kunnolla ja rakkauteni sisäohjaan tuottaisivat ongelmia tämän ruunan kanssa. Toisaalta se olisi hyvä opettaja minulle näissä asiossa. Ehkäpä pääsen vielä kiipeämään Silwerin kyytiin uudelleen.
