Perjantain tunnilla pollearpajaisissa oli sattunut kolmannen kerran peräkkäin kouluvääntötunnille Lore. Mikäpä siinä, vaikka edelliskerran epäonnistumiset kolkuttelivat takaraivossa. Optimistipuoleni kuitenkin tuumasi, että nytpä olisi taas muutama uusi vinkki matkassa, joilla kokeilla saada pollea toimimaan paremmin.
Alkukäyntien jälkeen aloitettiin seuraavanlaisella kuviolla: reilua kymmentä metriä ennen pitkän sivun loppumista mentiin hivenen avotaivutusmaisesti ja kulman jälkeen ratsastettiin voltti. Avotaivutusmaisuus oli tosiaan valmistelevana apuna tälle voltille. Voltin jälkeen jatkettiin toisen pitkän sivun keskelle asti normaalisti, kunnes siitä käännyttiin keskelle, väistättettiin muutama askel aina käännöksen suuntaan eli vasemmassa kierroksessa käännyttynä vasemmalle ja sama toisinpäin oikeassa kierroksessa. Siitä taas jatkettiin vastakkaiseen suuntaan ja tehtiin samat asiat toisinpäin. Tavoitteena oli saada hevonen kulkemaan pyöreänä.
Käynnissä kuvio meni ihan hyvin. Alussa tosin väänsin Lorea turhan mutkalle avonkaltaiseen menoon, mutta opettajan hoksautuksesta älysin korjata menoa. Lore pyöristyi hetkittäin ihan kivasti, mutta kauhean kauaa se ei säilynyt. Polle kuitenkin kulki pääosin koko ajan normaaliasentoa hitusen pyöreämpänä, joten olin ihan tyytyväinen. Vasemmalle tehtynä kuvio oli vaikeampaa. Lore koetti järkeään jatkuvasti puskea sisemmäs eikä sisäpohkeeni korjaus tuntunut oikein auttavan. En kuitenkaan tajunnut tarkistaa istuntaani, joten ihan hyvin olen voinut olla koko ajan valuneena oikealle. Kuvion väistöt menivät myös ihan jees, mitä nyt Lore välissä yritti tarjota väistön sijaan vauhtia, mutta pysyi kuitenkin mukavasti korjauspyynnön jälkeen kuulolla.
Ravissa käynnissä ilmenneet ongelmat korostuivat entisestään. Hetkittäin Lore vähän rentoutui ja antoi myöten, mutta vasemmalle meno oli melkoista mutkittelua. Lore puski sisälle, ja minä koetin tuoda sitä takaisin uralle, jolloin ylikorjasin, ja hevonen aina vähän valui ulos. Väistöissä Lore tarjosi hanakammin vauhtia, mutta pidätteillä saatiin tehtyä jonkinlaiset väistöt. Lore ei kuitenkaan onneksi kaahaillut, joten istuminen harjoitusravissa oli hivenen helpompaa. Koetin pitää koko ajan mielessä viime kerran ohjeet, etten painaisi kantapäätä turhan alas, jolloin jalka lipuisi liian eteen. Sen sijaan koetin ajatella polvea ja varpaita enemmän maata kohti, kantapäätä toki nostamatta. Hetkittäin sain aina vähän vihiä oikeasta asennosta, jolloin hevonenkin tuntui kulkevan hivenen rennommin.
Laukkatehtävässä kuviota muutettiin siten, että pitkän sivun puolivälistä käännyttiin ravissa keskelle, nostettiin tulosuunnan vastainen laukka ja hurautettiin laukkaa lyhyen sivun loppuun. Siinä pyöräytettiin voltti, jonka aikana hevonen siirrettiin lyhyehköön raviin ja taas kuvio alusta toiseen suuntaan. Laukannostot ravissa onnistuivat kohtuullisen kevyesti. Ainoat harmit olivat muutamat väärät laukat ja parit hevosen ennakoinnit. Väärien laukkojen jälkeen aloin tehdä nostot vähän liioitellen, jotta polle ei tarjoaisi väärää laukkaa. Opettajalta tuli kehu siitä, että tultiin suoraan hyvin ennen kuin käännyttiin uuteen suuntaan. Alussa olin toki kurvannut vähän ennen aikaisesti, mutta ihmeen nopeasti korjasin virheen. Lore myös vähän yritti itse päättää nostohetkeä, kun alkoi oppia kuvion. Kun taas muistin ratsastaa, pysyi se myös ravissa pyyntööni asti. Lore myös lyhensi aika hienosti laukkaa voltilla ja pääsimme siirtymään aika kivasti raviin ilman kaahottamista.
Loppuraveissa otettiin sitten eteen alas -ajattelua vasemmassa kierroksessa. Tästä ei kauheasti tullut mitään, sillä vasen kierros oli edelleen tahmeampi. Lore halusi valua sisälle, ja minä koetin estellä sitä. Kunpa olisin tajunnut ratsastaessa tarkistaa istunnan, mutta jostain syystä ei käynyt mielessäkään. Kauheasti en siis pollea saanut venyttämään eteen alas, mikä jäi vähän harmittamaan. Siksipä hain pollen vielä käynnissä oikeaan kierrokseen pyöreämmäksi ennen kuin annoin pitkät ohjat.
Kolmas perättäinen kerta Loren kanssa jätti hyvän mielen, koska Lore tarjosi mukavat hetket laukkanostoissa ja raviin siirtymisessä. Eikä se edes kertaakaan narskutellut hampaita tunnin aikana. Muutenkin se tuntui vähän kuitenkin rennomalta verrattuna viime kertaan. Ehkäpä ajatukseni yrittää korjata omaa istuntaa ravissa auttoi hitusen tai sitten ruunalla oli vain enemmän raipatirai-asennetta mukana. Jostain syystä alan mieltyä tähän polleen koulupuolella, vaikka satulaan noustessa en osaakaan arvella, meneekö sillä kertaa kaikki putkeen vai tuleeko kinastelua kaikesta. Ehkä siinä piilee tämän hevosen mielenkiintoisuus.
