Kuvassa en tosiaan ole minä, mutta sentään hevonen on Lore. Tunnin treeninä oli kokoamisen hakeminen sulkutaivutusten avulla. Lore oli ehtinyt jo olla edellisellä tunnilla, joten oli mukava päästä ratsastamaan jo lämmitelty hevonen. Mietin ennen selkäännousua, että Loreakin on varmaan vain uskallettava ratsastaa sen sijaan, että jää tekemään pyynnöt puolittaisesti. Tämän ajatuksen siivittämänä hain hevosta jo alkukäynneissä asettumaan ja muistin ratsastaa myös pohkeillani sen ainaisen ohjan lisäksi. Lore kulki jo tässä vaiheessa itse kohtalaisen rentona eikä yrittänyt vanhan tapansa mukaan jäkittää pää kattoa kohti. Ilmeisesti tästä rennosta fiiliksestä johtuen myös asetukset menivät paremmin perille, ja Lore jopa pyöristyi välillä. Pakko myöntää, että olin kyllä hämmästynyt. Normaalisti saan Loren lähinnä vain narskuttelemaan hampaita ja unohtamaan viimeisenkin rentoutumisen rippeen. Alkuraveissa pyöreyttä ei niin vain saanutkaan, mutta polle kulki silti normaalia paremmin päänsäkin kanssa.
Sulkutaivutusta tehtiin käynnissä ja ravissa keskihalkaisijaa myöten. Itsestä tuntui, että sulkutaivutus sujui kaiken kaikkiaan paremmin oikealle. Vasemmalle en jotenkin saanut sekä etu- että takapäätä oikein, vaan aina jompikumpi oli väärin. Lore teki sulkutaivutukset käynnissä aika vaivattomasti. Huomasin kuitenkin itse välillä olevani satulassa puoliksi ilmassa. Yritin vissiin sitten käyttää istuntaa, mutta melkoisen väärin. Suurin ilo sulkutaivutuksissa oli ensinnäkin hevosen saaminen kohtalaisen vaaditusti, mutta etenkin se, että Lore loksahti sulunkin aikana rennon pyöreäksi aina hetkittäin. Olin aika fiilareissa näistä onnistumisesta. Hetkittäin Lore myös vähän hätiköi, mutta onnistuin itse pysymään rauhallisena, mikä myös auttoi hevosen takaisin kuulolle. Toinen kiva onnistuminen, kun yleensä itse lähden häseltämään heti pienimmästäkin mahdollisuudesta.
Ravissa muutamat kerrat menivät siihen, että sain Lorea taas vähän rennommaksi ja korvaamaan kipittämisen rauhallisemmalla menolla. Sen jälkeen saatoimme alkaa hahmotella sulkua. Ravissa meno oli meille molemmille hankalampaa. Minä väänsin itseni taas miten sattuu satulassa, ja Lore ei tajunnut, mitä yritin pyytää. Se jopa narskutteli protestina hampaitaan, mutta pysyin jälleen aika rauhallisena satulassa. Niinpä saimme muutamia ihan hyviä sulkuja, joissa hevonen rentoutui myös hitusen. Työläämpää kyllä oli, mutta niin ne pienetkin onnistumiset tuntuivat makeammalta.
Lopuksi otettiin vielä laukkakuviona tehdä mahdollisimman lyhyessä laukassa pääty-ympyrät ja keskiympyrä keskilaukassa. Aluksi nostelin muutamat väärät laukat Lorella enkä edes tajunnut niitä ennen kuin opettaja huomautti. Pollella on siis ilmeisen hyvä tasapaino, kun edes ympyröillä en vastalaukkaa tajunnut. Lore olisi mieluusti laukannut reippaammin, joten lyhentämiset olivat alussa aika onnettomia. Taisin saada tehtyä sellaisen piirun verran normaalia laukkaa lyhyemmän menon. Keskilaukka sen sijaan sujui vaivattomasti, joskin kontrolli oli enemmän hevosella kuin minulla. Opettajan ohjeistuksella sain Lorea muutaman kerran oikeasti lyhyempään laukkaan. Tärkeimpänä juttuna oli tietysti osata pitää pohkeet tuntumalla, jotta hevonen ei pudota raville. Laukassa pyöreydestä ei ollut tietoa, mutta väitän hevosen silti pitäneen päänsä vähän normaalia alempana. Laukassakin istuminen onnistui aika kivasti, sillä muistan aikaisemmilla kerroilla hytkyneeni siellä. Mukava huomata, että rennompi hevonen myös laukkaa letkeämmin.
Loppuraveissa hain Lorea taas pyöreämmäksi ja ravaamaan vähän rauhallisemmin. Kumma kyllä rauhallisempaan menoon auttoi se, kun istuin harjoitusravissa. Jälleen kerran ihastelin sitä, kuinka ravissa oli selvästi helpompaa istua. Lorea sai rauhoitella tovin, mutta hiljalleen se ravaili rennommin. Loppukäynneissä oli vielä testatattava pyöreys ja löytyihän se. Opettajalta tuli tunnin lopuksi palaute, että vaikka Lorella narskututti välissä eli homma oli sillekin vähän haastavaa, niin se silti yritti ja väläytteli hienoja hetkiä.
Loistin varmasti selässä, sillä Lore yllätti minut ihan täysin. Tämä oli varmasti paras kouluvääntökerta Lorella ja kuten opettajakin tuumasi, eiköhän minun vielä toistekin kannata sillä mennä. Hienoin tunne oli se, kun onnistuin itse keskittymään ja pysymään maltillisena. Silloin Lorekin tuntui oikeasti kuuntelevan minua ja uskaltavan rentoutua ja yrittää, vaikka ei ollut varmasti loman jälkeen helpointa hommaa. Yhteistyössä oli kuitenkin tänään jotain taikaa. En kyllä tiedä, mikä oli kuun ja tähdet pistänyt oikeaan asentoon minun ja Loren välillä, mutta nauttisin jatkossakin tällaisesta hienosta yhteistyöstä sen kanssa.
