Koska Veronan jalka ei viimeksi vaikeillut, odotin toiveikkaasti normaalia ratsastelua. Päätin kuitenkin ottaa alkuverkan juoksutusliinassa. Kävelytin tammaa aluksi hyvän tovin molempiin suuntiin. Verona liikkui ihan hyvin enkä huomannut, että jalassa olisi häikkää. Tamma jopa tarjosi ravia, kun pyysin sitä vain vähän reipastamaan käyntiä.
Tämän perusteella pyysin tammaa sitten ravaamaan. Vasen kierros näytti menevän ihan hyvin, mutta oikeassa kierroksessa näytti, että etusessa olisi jotain kuitenkin. Pää ei kuitenkaan nyökännyt, joten päätin testata vielä selästä käsin. Eipä siellä satulassa tullut istuttua pitkään, sillä oikea kierros ei mennyt kovin sutjakasti ja pientä nyykähtelyä vasemmalle oli havaittavissa. Hyppäsin kyydistä pois ja kävelyttelin tamman lopuksi. Treenikerran väliin jääminen ei harmittanut, sillä mieluummin muutama kerta saa jäädä väliin kuin ahneuksissaan pilaa monet tulevat ratsastukset.
Vähän kummaa oli se, ettei kumpikaan tamman etusista ollut kuuma. Toivottavasti tämä tarkoittaa sitä, että jalassa on vain pieni venähdys tai vastaava harmiton juttu aikaisemman kompuroinnin seurauksena. Näinä hetkinä toivon kyllä, että olisin joko hevosiin erikoistunut eläinlääkäri tai sitten osaisin lukea hevosten ajatuksia. Niiden hoitaminen helpottuisi huomattavasti, kun ei tarvitsisi yrittää etsiä vikaa eläimestä, joka peittelee sitä viimeiseen asti.
