tiistai 2. elokuuta 2011

Mahtava meno, tiukka etukeno

Näin alussa voinen huomauttaa, että otsikon mahtava-kommentti tihkuu sarkasmia. Tämän kerran ratsastus oli kaukana mahtavasta menosta, mutta sentään tiukka etukeno saatiin mukaan. Kyse oli siis jälleen kerran Aaltiksen tunnista ja ratsunani oli ilahduttavasti jälleen uusi tuttavuus, 11-vuotias suomenhevostamma Satun Vappu eli ihan vain Vappu. Tallin sivujen mukaan tamma on säkäkorkeudeltaan noin 157 senttiä, mutta jälleen jalkani tahtoivat vähän huitoa ilmaa hevosen kylkien sijasta. Vapun kerrotaan myös olevan reipas ja hienoliikkeinen, koulupuolella helpon B:n taitoinen ja esteillä puolestaan 70-80 senttiä.

Tunnin aiheena olivat asettelut ja taivuttelut loivalla kiemurauralla. Alkuverkassa haettiin hevosia reippaaseen raviin sekä treenailtiin asettelemista jo ympyröillä ja volteilla. Alussa minulla oli hankaluuksia saada pohkeeni jotenkin järkevästi ilman huitomisen sijaan. Vappu kaipasi alussa vähän muistutusta siitä, millaista liikkumisen piti olla, mutta liikkui lopulta itse ihan hyvin. Oikeassa kierroksessa meno tahtoi olla melkoista puskemista jälleen kerran eikä ilmaa haronut jalkani oikein osannut tehdä mitään.

Vapusta oli varoitettu, että jos sen kanssa lähtee vetoleikkiin, jää polle etupainoiseksi. Vinkiksi tuli tehdä paljon puolipidätteitä ja siirtymiä. Puolipidätteitä tein kyllä, mutta siirtymiä en, kun en tohtinut poiketa opettajan verkkaohjeesta. Olisi pitänyt. Vasemmalle ympyröillä puskeminen ei ollut niin kauheaa, mutta jo tässä vaiheessa Vappu alkoi käydä edestä raskaaksi. Yritin nohittaa sitä liikkeelle ja saada etupäätä puolipidätteillä kevyeksi, mutta tamma harasi vastaan. Eli suomennettuna taisin miljoonannen kerran roikkua siellä ohjissa tekemättä yhtään mitään muuta.

Kiemurauraa alettiin tahkota harjoitusravissa. Nakkasin aluksi jalustimet kaulalle, kunnes aikani melkoisesti pompittuani laitoin ne takaisin jalkaan. Oli kyllä melkoista rääkkiä mennä pitkästä aikaa harjoitusravia. Oma istunta levisi kerta toisen jälkeen naurettavasti. Itse kiemuraura meni ilmeisesti kohtalaisesti, kunhan olin tuijottamatta hevosen päätä ja sain tammaa tottelemaan pidätteitä. Vappu painoi kädelle ja oli raskas edestä, joten vaikka jotain ehkä saatiin oikein, ei se ollut helppoa. Kuvioon lisättiin sitten käyntiin siirtymiä aluksi vain keskikohdassa, sitten aina suoristaessa. Meno ei parantunut, sillä etupainoisen hevosen hidastaminen nätisti oli minulle mahdoton tehtävä. Aina lopulta saatiin toivottu askellaji, mutta melkoisen työläästi.

Sitten kuvioon lisättiin laukannosto keskikohdassa, voltin pyöräytys ja raviin siirtyminen. Tämän jälkeen kuvio tultiin myös laukassa siirtyen ensimmäisessä suoristuksessa raviin, nostamalla toinen laukka, pyöräyttämällä voltti ja vielä vaihtamalla ravin kautta toinen laukka. Laukassakin istuin ihan miten sattuu, ja Vappu sai kiskottua minut entistä useammin etukenoon. Olisi pitänyt tajuta pitää itseni kuosissa ja nojata vaikka vähän taakse, mutta ohjiin kieputtuneena nytkähdin kerta toisen jälkeen hevosen mukana. Vappu kuitenkin loisti laukannostoissa aika kivasti. Ne lähtivät kohtuullisen pienillä avuilla ja pääosin tamma myös laukkasi ihan itse. Muutamia kertoja sai kyllä huomauttaa, mutta onneksi vain parit kerrat. Video puolestaan paljastaa muun muassa vispaavat kädet.



Opettajalta tuli laukkakuviossa aluksi moitetta siirtymien venymisistä pois oikeista kohdista. Siinä sentään tsemppasin, ja Vappu nosti laukat nätisti oikeista kohdista ja palasi muistaakseni muutamina kertoina järkevässä paikassa raviin ennen uutta laukannostoa. Siirtymät alas eivät kuitenkaan vieläkään olleet helppoja, vaan niissä mentiin aika väännöllä. Olisi ehkä ensin pitänyt saada laukata kenttää ympäri, että olisi itse päässyt laukan rytmiin mukaan. Nyt tuntui, että häsläsin siirtymät ja tuurilla saatiin aina pari onnistumista. Taidosta kun taas ei ollut tietoakaan.



Loppuverkkojen aikana yritin vielä siirtymillä saada Vappua pois etukenosta, mutta en onnistunut siinä mainittavammin. Ravailun aikana opettaja (joka muuten oli eri kuin yleensä) tenttasi vuorotellen ratsukoilta, mitä ongelmia itse huomasi tehtävässä. Minä vastasin ongelmaksi sen, että annoin hevosen valua etupainoiseksi ja vieläpä viedä minut siihen mukanaan, jolloin siirtymät tahtoivat olla häseltämistä. Opettaja kuitenkin kehui, että hetkittäin meno oli näyttänyt varsin tasapainoiselta. Korjauskehotukseksi hän antoi oman maltin hallitsemisen noina hetkinä, kun häseltäminen yrittää ottaa vallan. Mikäpä siinä, jos vain joku olisi silloin kertomassa, miten saan tilanteen haltuun. Nyt kun kukaan ei sitä kertonut, yritin itse sitä keksiä ja tiedon puutteessa vain häselsin ja höselsin vailla kunnon tulosta.

Videoista kiitos Noralle!