Peltolenkille köpöttelimme tie- ja metsäpolkupätkää myöten. Säpsähdyksiä ei tarvinnut kokea kuin yksi, ja sekin oli heti alussa harakan lehahtaessa korkeasta heinikosta lentoon. Hevosen säikähdys on kyllä vinkeän tuntuinen. Se tuntuu kuin hevonen katoaisi alta, kun se säikähtäessään nytkähtää alemmas. Onneksi Helvi keskittyy tähän niiaamiseen eikä siihen pakenemiseen.
Peltolenkillä otimme vähän ravia ja laukkaa. Tamman jalka alkoi nousta ketterästi, joten etenkin laukassa sain haeskella tammaa kuulolle. Tällä kertaa se onnistuikin aika hyvin, kun sain pidettyä oman istuntani jokseenkin kasassa. Olisipa ollut kiva viilettää pidempikin pätkä laukkaa, mutta lenkin toisella puolella olevalla tiellä oli kaivuuhommat menossa, niin en halunnut tamman saavan siitä sätkyjä. Sen verran se kuitenkin ehti niitä kyttäillä kauempaakin.
Sitten tammalla menikin vaikeaksi, kun läheisellä kuntoradalla käveli hulmuavaan hameeseen ja huntuun pukeutunut nainen. Helvin oli pakko seisahtaa paikoilleen ja tuijottaa epäuskoisena vuoroin kaivuriporukkaa, vuoroin hulmuavaa ilmestystä. Nauratti kyllä, kun Helvi näytti ihan siltä, ettei tiedä, kumpaa niistä olisi pitänyt alkaa pelätä enemmän. Ei se onneksi kumpaankaan sitten sen isommin reagoinut. Kevyen humputtelun jälkeen palasimmekin jo takaisin tallille, ja rapsuttelin vielä synttärisankaria ennen kuin se tallusteli ruohoapajalle.
