Hyvää viisivuotispäivää säännölliselle ratsastusharrastukselleni! Tosiaan 21.7.2006 suuntasin perhoset vatsassa Saaran tallin aikuisten jatkotunnille. Ratsukseni oli merkitty silloin 13 vuoden ikäinen Ralle-ruuna, tuttujen kesken ihan vain Rolle. Siitä tunnista olin jälkikäteen kirjannut erittäin suurella hevosasiantuntijuudellani muistiinpanoihin, että polle oli itsepäinen ja vieläpä pomppuravinen. Aika nopeasti kuitenkin tajusin, että kyllä se vika pääosin aina kuskissa oli. Rollen kanssa ehdittiin kokea sekä hyviä että opettavaista hetkiä ennen kuin ruuna siirtyi vihreimmille laitumille kesällä 2010 pitkään jatkuneen sairastelun takia.
Viisivuotispäivää ei tietenkään voinut viettää kotona ja kaikeksi onneksi luvassa oli Helvin ratsastus. Päätin ottaa treeniaiheeksi jotain sellaista, josta me molemmat tykkäämme. Niinpä aiheeksi valikoitui muutamien esteiden hyppelyt. Alkuverkaksi otin ravia ja laukkaa kevyessä istunnassa. Lämmittelyn jälkeen otin vielä pohkeenväistöjä käynnissä.
Väistö oikealle lähti aika mukavasti. Tammalle tarvitsi alussa kertoa, että tällaista pitäisi tehdä, ja se väisti kiltisti pienin avuin. Oman istuntani oli myös kohtuullisesti kasassa, mikä varmasti auttoi tässä. Parantamista olisi ollut kuitenkin eteenpäinpyrkimys, joka nyt tahtoi olevan pahemman kerran hukassa. Vasemmalle väistäminen taas tökki. Pohjetta sai käyttää tiheään tahtiin, ja silti meno oli vähän tönkköä. Huomasin taas alkavani säheltää, joten yritin nollata tilannetta ja aloittaa taas rauhallisemmin. Istuntani oli tähän suuntaan aika hukassa. Tunsin kyllä olevani enemmän oikealle painoni kanssa, mutta en jostain syystä saanut korjattua sitä. Tämä oli vähän kummallista, sillä yleensä olen mutkalla nimenomaan vasemmalle.
Tämän jälkeen aloittelimme hyppelyn pienellä ristikolla, jolla taisi olla korkeutta ehkä hurjat 40 senttiä. Helvi laukkasi vähän jopa laiskahkosti, mutta yli mentiin molemmista suunnista silti ilman kummempia sähläyksiä. Seuraavaksi hyppelin pystyä, joka oli suunnilleen samaa korkeusluokkaa ristikon kanssa. Pystylle pääsi lähestymään pitkällä suoralla, jonka aikana Helvikin huomasi olevansa hyppelemässä esteitä. Tämän jälkeen tamma löysi itsestään vanhan estehevosen ja alkoi laukata mukavan reippaasti. Yli mentiin taas helposti.
Muutamien hyppyjen jälkeen vuorossa oli hengähdystauko, jonka aikana kävin nostamassa pystyn noin 60 senttiin. Helvi oli mukavan innoissaan ja nosti laukat kevyesti. Nyt sillä oli jo vähän imuakin esteelle, ja korvat hörössä se hypähti pystyn yli. Kuski puolestaan jäi pari kertaa ihastelemaan reipastunutta hevosta ja unohti ratsastaa, jolloin hevonen pääsi pitkäksi ja hyppäsi turhan läheltä. Neljä virhepistettä napsahti ja syyt kuskin niskoille. Lopuksi otin vielä muutamat hypyn ristikolle vähän hallitummin. Muistin ratsastaa hevosen suorana ristikolle, pyytää tarvittaessa odottamaan ja sitten antaa sille hyppyrauhan. Tuloksena oli tasaiset ja helpot hypyt, joihin oli hyvä lopettaa.
Helvi oli sitä mieltä, että nythän tässä vasta makuun päästiin ja tarjosi loppuraveissa oikein vetävää menoa. Loppuun hain rauhallisempaa ravia, jossa pyörittelin vielä ympyröitä. Kun tamma oli saanut estehuuman mielestään ja ravasi rennosti, saattoimme vaihtaa käynnille ja suunnata takaisin tallia kohti. Mukava ratsastus kyllä ja väitän, että Helvi nautti tästä ainakin piirun verran enemmän kuin tavallisesta kouluväännöstämme. Vielä kun tamman saisi nuorennuskoneeseen, jotta voisimme hypellä esteitä säännöllisemmin. Mutta onneksi voimme aina välillä muutaman esteen ylitellä molempien mielenvirkistykseksi.
