Leiritunti 7: laukan hallintaa esteillä

Torstaina tuntijärjestys keikautettiin uusiksi ja esteitä hypättiin jo aamusta. Ryhmäjako muuttui myös ja nyt tunnilla oli kerrallaan kolme ratsukkoa. Sain jälleen mukavasti tämän tallin estesuosikkini eli 7-vuotiaan Ilpon. Tällä kertaa tehtävänä oli laukan hallinta esteillä eli suhteutetuilla väleillä haettiin opettajan komentojen mukaan oikeita laukkamääriä.

Verkassa Ilpo tuntui alussa vähän eilistä hitaammalta. Se kuitenkin otti pohjepyynnöt hyvin vastaan ja kevyessä istunnassa sain siltä oikein hyvää laukkaa. En myöskään malttanut olla kokeilematta taas laukanvaihtoja lennossa. Hyvin sujui taas hevoselta, mutta itse tein tyhmän virheen ja jäin molemmilla kerroilla tuijottamaan hevosen jalkaa, että meneekö vaihtoapu perille. Pitäisi oppia pitämään katse menosuunnassa ja tuntemaan istunnalla, tuleeko toivottu asia tehtyä.

Hyppelyt alkoivat kahden ristikon suoralta linjalta. Opettaja halusi ristikoiden väliin normaalin laukan eli viisi askelta. Lisäkuviona oli pyöräyttää kummankin ristikon jälkeen ympyrä ja tulla siis sama hyppy toisen kerran. Meillä meni Ilpon kanssa tämä tehtävä muutoin oikein mainiosti, mutta ympyröillä annoin hevosen vähän valua ulos. Ulkopuolen avut olivat siis jääneet matkasta. Toisella kierroksessa kuitenkin vähän tsemppasin, jolloin ympyrä oli parempi.

Sitten ympyrät jätettiin pois ja tehtävänä oli tulla väli neljällä askeleella. Muistelen mokanneeni homman niin, että jostain syystä tulimme väärässä laukassa, jolloin hyppy tuli liian lähelle eikä siinä enää voinut yrittääkään saada vauhtia päälle. Opettaja korostikin sitä, että aina pitää olla a- ja b-suunnitelma. A-suunnitelma on se, jossa väli menee sillä oikealla askelmäärällä. Mutta jos ensimmäiselle esteelle tuleekin huono hyppy eli tässä tapauksessa liian lähelle, on otettava b-suunnitelma käyttöön ja hyväksyttävä yhden lisälaukan tarve. Jos en väärin väitä, niin saimme korjattua kuskin mokan ja pääsimme välin sujuvasti neljällä.

Sitten tehtävänä oli mahduttaa kuvioon yksi ylimääräinen askel. Hidastamisen luulisi olevan helppoa, mutta ei. Kaasutin ensimmäiselle esteelle pöljyyksissäni, jolloin mentiin väärin. Sitten tajusin vähän jopa ratsastaa, ja pääsimme välin toivotusti viidellä. Ilpo tosin olisi saanut siihen parikin laukka-askelta lisää, mutta eipä se niitä itsestään tee eikä kuski ollut oikein mukana.

Kuva: Venla R.

Samaa ajatusta laukan hallinnasta vietiin myös parille muulle estevälille. Ilpo oli kuulolla ihan mukavasti, mutta itselleni olisin suonut silti enemmä keskittymistä. Vieläkin tahtoo vähän vaivata se herran haltuun -asenne eli unohdan yhtäkkiä ratsastaa ja jään matkustajaksi. Ei hyvä siis. Onneksi hevonen jaksoi tällä kertaa paikata kuskin unohteluita.


Tunti oli jälleen aika mukava. Ilpo on rehti ja reilu estehevonen, jolla on oikein kivaa hypätä. Haaveilin kyllä moenen kertaan, että Ilpo voisi saada vähän lisää korkeutta ja pikkuisen pyöreyttä, jotta se olisi tällaiselle hujopille vähän passelimpi ratsu. Koosta huolimatta se antoi taas mukavia ja ennen kaikkea onnistumisen kokemuksia esteillä. Siitä Ilpolle iso kiitos.