Perjantain tunnin aihe oli tismalleen sama kuin pari viikkoa sitten sunnuntaina. Tässä tunnin kuvio tiivistettynä viime kerran kertomuksesta: kulmat ratsastettiin huolellisesti, jonka jälkeen lyhyellä sivulla väistätettiin hevosta sisemmäs muutaman askeleen verran. Pitkällä sivulla taas alussa sisemmäs ja sitten lyhyen sivun lähestyessä takaisin uralle. Kuvioon lisättiin myös laukka pitkän sivun ensimmäisen väistön jälkeen. Laukkaa mentiin lyhyt pätkä ja siitä siirryttiin raviin siten, että ehdittiin väistättää polle ravissa takaisin uralle ennen lyhyttä sivua. Lopuksi mentiin kokonaan laukassa siten, että väistöt tehtiin vain pitkän sivun alkuun muutaman askeleen verran. Keskeisimpänä asiana oli saada hevonen menemään niin suorana valittua reittiä kuin vain mahdollista.
Ratsunani oli Potter, ja olin ennen satulaan nousua ihan tyytyväinen. Jokin kuitenkin meni vikaan, sillä yhteistyöstä ei oikein tahtonut tulla mitään. En saanut Potteria ehkä koko tunnin aikana noin viittä askelta enempää rennoksi ja muutenkin tunnuimme olevan eri maailmoista. On kyllä mennyt huomattavasti paremmin Potterin kanssa aiemmin, mutta tänään oli sitten tällainen kerta.
Oikeassa kierroksessa kulmien ratsastaminen käynnissä oli helppoa. Kunhan siis itse muistin huolehtia myös ulkopuolesta. Vasen puoli oli hyvin tihkas, ja hetken luulin vaihtaneeni Potterin Pokuun, sen verran rautakankimaista meno oli. Väistöt sen sijaan lähtivät kivasti, joskaan pyöreyttä ei ollut nähtävissäkään. Ne kuitenkin olivat tunnin parhaimmat hetket, jotain hyvää sentään.
Ravissa sitten homma meni plörinäksi, kun Potter tahtoi kipittää oman mielensä mukaan piittaamatta pidätteistäni. Kulmat menivät näin ollen ihan mönkään, enkä opettajan neuvostakaan huolimatta saanut Potteria rauhallisempaan raviin. Ilmeisesti jäin jälleen liikaa kiinni suuhun, josta polle hermostui. Eikä meno tosin parantunut kulmista pois päästyä, sillä höselsin niin paljon, etten saanut edes pitkälle sivulle pohkeenväistöä onnistumaan. Potterin ravi oli taas sen verran mielenkiintoista, etten osannut siinä muuta kuin hytkyä kuin mikäkin sätkynukke.
Istuntani tai sen rippeet olivat lähteneet lomalle, sillä laukassa sätkynukkeilin ihan järkyttävästi. Potter myös edelleen puksutti oman mielensä mukaan, jolloin siirtymät laukasta raviin ja siitä väistöön menivät vähän niin ja näin. Opettaja kehotti ottamaan hevosta lyhyemmälle laukalle, ja melkoista vääntöä kävin pollen kanssa asiasta. Eniten ärsytti se, etten saanut yhtään ahaa-elämystä sen suhteen, millä keinoin voisin saada pollea enemmän yhteistyöhön kanssani. Siinä sitten tiukan kädenväännön jälkeen sain Potterin menemään piirun verran maltillisempaa laukkaa, jolloin siirtymä raviin ja siitä lähtenyt pohkeenväistö onnistuivat kivasti. Laukkakuviossa olin tosi tyytyväinen kuitenkin siihen, että väistöt onnistuivat hienosti, ja polle pysyi suorana koko pitkän sivun.
Mutta olipa taas harmittava tunti. Kävi pollea sääliksi, kun sillä oli sätkynukke kyydissä, joka ei yhtään älynnyt hevosen päälle. Arkistoja tonkiessa törmäsin toukokuiseen tuntiin, jossa meno Potterin kanssa oli vähintään yhtä onnetonta. Loppukäynneissä sain hevosen viimein rentoutumaan päästään ja pyöristymään. Olisiko avain tähän ollut rentous? Ilmeisesti kävin koko tunnin sen verran ylikierroksilla, että polle tunsi selässään istuvan pingottuneen kuskin. Hevonenhan on ratsastajan peili, joten ei ihme, että penkin alle meni ja komeasti.
